Kootut valitukset

Olen ollut aina huono valittaja ja myös valituspuheen kuuntelija. Lähetän mielelläni vaimon tekemään valituksia ja yhtä lailla ärryn helposti kun hän valittaa siitä tai tästä seikasta. Haluan nyt kehittää itseäni ja kirjoitan lukukauden kootut valitukset.

Aloitan pahimmasta päästä, postin jakelusta. Isäni opetti minulle varhain postin odottamisen tärkeyden. Jos olin aamupäivisin kotona, hän soitti aina kirkkoherranvirastosta postijakelun vakioajankohdan jälkeen. Kysymys oli joka kerralla sama: "Onko tullut ihania rahalähetyksiä tai muuta tärkeää?" Hän kirjoitti paljon ja sai lehdistä ja kustantamoista ilmoituksia rahalähetyksistä.

Kevään aikana postin jakelusta on tullut sietämätöntä. Posti tulee milloin sattuu ja pahimmillaan vasta seuraavana päivänä. Silloin tällöin tilaamamme lehdet toimitetaan ensin naapurin luukkuun ja vasta naapurin toimesta meille. Vanha luotettava posteljoonirouva on joutunut siirtymään terveyssyistä muihin tehtäviin ja nyt postia jakaa kuka milloinkin. Minusta jokainen sivistynyt ihminen tarvitsee oman posteljoonin, jolla on aikaa tehdä työnsä hyvin ja suorittaa jakelukierros säännöllisesti.

Ministeriö, vanha työnantajani, on tähän kevääseen saakka lähettänyt sähköpostissa myös eläkeläisille talon sisäisen tiedotuslehden, joka on varsinaisesti tarkoitettu palveluksessa olevalle virkakunnalle. Nyt ministeriössä on tehty intranet-uudistus ja eläkeläiset eivät ole enää tiedonkulun piirissä. Myönnän että viime aikoina en ole ollut kovin kiinnostunut valtionhallinnon vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelman edistymisestä. Tiedotuslehdessä on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen palsta, jossa kerrotaan kollegoiden eläköitymisestä ja nimityksistä. Pidän ikävänä jos kollegoiden myöhemmän elämän seuraaminen jää Hesarin kuolinilmoitusten varaan.

Periaatteeni on ollut pitkään, ettei raitiovaunuun, bussiin eikä metroon tule juosta, koska aina voi matkustaa seuraavalla vuorolla. Haluan lainata tämän periaatteen ylvästä toteuttajaa, vanhan koulun suurlähettilästä - jota nuori virkamies hoputti kiirehtimään äänestykseen YK:ssa -, joka lausui käytävällä näin: "Herrasmies ei juokse koskaan, vain nuoret tytöt kirmaavat niityllä". Suurlähettiläs myöhästyi luonnollisesti äänestyksestä.

Tästä periaattesta olemme olleet eri mieltä vaimoni kanssa yli neljäkymmentä vuotta. Perhesovun vuoksi olen tottunut kuitenkin tekemään silloin tällöin pieniä pyrähdyksiä. Tänä keväänä olen entistä useammin huomannut, että jalat tottelevat minua kovin huonosti ja kömpelösti, eivätkä vie lentoon niin kuin kuuluisi. Mitä virkaa on enää periaatteilla kun oma ikääntyvä kroppa asettaa puitteet toiminnalle.

Maailmankaikkeuden kannalta valitukseni ovat pieniä, mutta  niin ovat ilonikin. Aika muuttaa meitä. Jos nuorena sopivan kokoinen valituksen kohde oli kehitysmaiden riisto, on nyt luonnollista valittaa jos silmälasit eivät pysy tukevasti nenällä.

Miehen onni

Kun odotan kesää, odotan Karjaan rautakauppoja. Niihin on päästävä jos nyt ei joka päivä, niin ainakin joka toinen päivä. Yleensä pienenkin hankinnan vuoksi kannattaa käydä kolmessa rautakaupassa, jotta paras ja sopivimman hintainen tuote löytyy. Jos on sateista, rautakauppa on hyvä paikka tutkimuksille, mutta jos taas aurinko paistaa kuumasti, on mukavaa vilvoitella rautakaupassa ja etsiä oikeanlaista välinettä.

Miesten töiden suhteen minulla on traumaattinen tausta, sillä opintieni oli katketa veiston ehtoihin poikalyseossa. Veistonopettajamme Oma-Martti Paavolainen pyysi minut puhutteluun keväisenä päivänä ja kysyi mitä teen heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Tiesin että kysymys tarkoittaa ehtoja ja tiesin myös että en tule selviämään niistä. Kykenin kyllä selvittämään useimmat kirjalliset ja suulliset haasteet, mutta tämä oli liikaa. Puhuin Paavolaiselle koskettavasti perheeni kesävietosta Ahvenanmaalla, äidin auttamisesta ja kasvien keräämisestä. Paavolainen ei ollut julmuri, vaan antoi minun jatkaa opintietä armovitosella.

Olen käsitellyt traumaa erityisesti kokoamalla IKEA:n huonekaluja. Minulla on aina ollut pitkä pinna tällaisissa töissä ja kun minulla ei ole lainkaan luontaista kekseliäisyyttä ja näppäryyttä, sopivat tarkasti kuvallisen ohjeen mukaan suoritettavat kokoamistehtävät minulle. Itsetuntoni on vahvistunut siinä määrin, että rohkenen tehdä useimpia mökkiin liittyviä sisä- ja ulkotöitä.

Yhden tärkeän seikan olen oppinut mökkeilyssä. Onnistuneisiin työsuorituksiin tarvitaan aina oikeanlainen työkalu. Jos käyttää vääränlaista työkalua, tehtävä ei onnistu tai lopputulos on susi. Ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä useammin jokin lihas on venähtänyt ilman sopivaa apuvälinettä. Oikean työkalun lisäksi tarvitaan riittävät turvavarusteet: päähine, kengät, housut ja pusero. Olen myös oppinut, että kaikkia varusteita ei kannata hankkia kerralla, vaan kannattaa keskittyä kulloinkin tarvittavan välineen etsimiseen ja löytämiseen.

Ja vaikka vaimosta tuntuu, että välineitä on vähintään riittävästi, tulee rautakauppoihin jatkuvasti uusia innovaatioita. Muistelen rakkaudella työvuosia, koska silloin maksettiin lomaraha, jonka saatoin käyttää lyhentämättömänä rautakaupoissa ja vahvistaa näin Karjaan aluetaloutta. Nyt pitää olla tarkempi, mutta onneksi monet mökin ns. suuret hankinnat on jo tehty.

Rautakaupassa pitää olla aikaa, sillä siellä on suuret avarat tilat ja runsaasti tuotteita. Jos hosuu, ei mitenkään voi saada oikeanlaista välinettä. Kun on levollinen ja tyyni mieli ja jaksaa etsiä, sieltä löytyy tarvittava ja usein enemmänkin. Kesäinen onnenpäivä koostuu neljästä osasta. Aamupäivällä voi miettiä pitkään päivän työsuoritusta ja siihen tarvittavaa työkalua. Keskipäivä kannattaa käyttää rautakaupoissa kiertelyyn ja parhaan mahdollisen työkalun hankintaan. Tämän jälkeen kaikki on helppoa ja nopeaa: hyvällä välineellä työsuoritus sujuu kuin lento. Illan voikin sitten ihailla aikaansaannostaan.

Olen yrittänyt tuloksetta siirtää tätä onnea kaupunkiin. Lidl:n esitteet ovat kuitenkin tuoneet minulle hieman iloa. Ruokatavaroiden lisäksi lisäksi Lidl:ssä myydään viikoittain vaihtuvia hyödyllisiä tuotteita. Niiden täytyy olla kestäviä, luotettavia ja edullisia, jos kerran miljoonat hinta- ja laatutietoiset saksalaiset ostavat niitä. Kun eläkeläisen varat ovat niukat, mutta halu ostaa tärkeitä tuotteita suuri, tarjoaa Lidl ratkaisun. Olen viime aikoina ostanut vain muutamilla euroilla välttämättömiä ja innovatiivisia tuotteita kuten pyöräilydamaskit, aromit säilyttävän viinipullonsulkijan ja paistinpannun roiskesuojan.

-----------

Minulla on alkanut mökkeily- ja rautakauppakausi. Lisäksi olemme kesän aikana usein matkoilla jossakin Suomessa. Tämän takia kirjoitan blogiini vain satunnaisesti, en kerran viikossa kuten muulloin. Postaan luonnollisesti uusista blogiteksteistä facebookissa normaaliin tapaan. Toivon lukijoille hyvää kesän odotusta ja varsinaisena kesäkautena aurinkoisia uimaretkiä!

Tweedtakki

Ylioppilaspuku on määrännyt myöhemmän pukeutumiseni. Onnistuin löytämään tyylikkään vaaleanruskean ja kalanruotokuvioisen tweedkankaisen puvun hyvissä ajoin. Esittelin valintani äidille, joka piti sitä hyvänä ja toimi hankinnan maksajana. Kokonaisuuteen kuuluivat housujen ja takin lisäksi vielä tweedliivit.

Heti kun kirjoitusten jälkeiset tentit olivat ohi, lähdin töihin Uppsalaan. Siellä uurastin taimitarhassa aivan lakkiaisiin asti. Palasin takaisin Helsinkiin lentokoneella vasta päivää ennen juhlia, joten en "ehtinyt" ostaa ylioppilaslakkia. Tein käytännöllisen ratkaisun ja lainasin koulutoverini H:n lakkia, sillä hän oli tunnettuna neropattina lukenut seitsemännen luokan kesän aikana ja oli kirjoittanut vuotta meitä muita aikaisemmin. Symbolit eivät pelkistyneisyyden vuosina olleet tärkeitä.

Vaatteita ei ollut joka lähtöön 1970-luvulla. Niinpä tweedpukuni oli kovassa käytössä säästä riippumatta, minkä takia se alkoi kulua. Ensimmäisenä kuluivat rikki housut, sitten takin hihoihin kyynärpäiden kohdalle ommeltiin nahkapaikat ja pisimpään kestivät liivit.

Sain toisen tweedtakin vielä opiskeluaikani. Vaimoni oli virassa oleva sairaanhoitaja, ja saatoimme avata hänen nimiinsä Pukevan Kappa-Keskuksen osamaksutilin. Sinne oli tullut myyntiin aidosta Harris Tweedistä valmistettuja pikkutakkeja. Esitutkimuksissa myyjä oli kehunut niiden korkeaa laatua ja kestävyyttä sanomalla, että Harris Tweedistä valmistetut takit kestävät läpi elämän. Kun menimme sinisen vastakirjan kanssa tekemään varsinaista ostosta, kauppa oli kaatua vääränlaiseen myyntipuheeseen. Myyjän argumentti minulle - opiskelijaradikaalille - oli, että ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarva oli ostanut samanlaisen takin edellisellä viikolla. Tein kuitenkin hankinnan laadun vuoksi.

Kun koulutoverini ja myöhempi dosentti O. näki minut ensi kertaa uudessa pikkutakissani seisoessaan tupakalla Franzenian portailla, hän kutsui minua johtaja Arhinmäeksi. Ymmärsin tästä välittömästi, että kannattaa olla hyvin pukeutunut opiskeluaikana ja myöhemmin, jos mielii eteenpäin työelämässä.

Tweedtakki oli luvatun kestävä, mutta keski-iän myötä aloin miehistyä ja kadottaa opiskelijapojan langanlaihan olemuksen. 1980-luvun lopulla elettiin vahvaa nousukautta ja perheemmekin tempautui ajan henkeen ja matkustimme kesälomamatkalle etelään. Berlitzin pienestä matkaoppaasta luin lentokoneessa, että Rhodoksella kannattaa teettää tweedkankaisia vaatteita.

Kun lapset kävivät Tenavakerhossa, minä lähdin vaatturille. Löysin vaatturin, joka oli tehnyt tweedtakkeja jopa Gregory Peckille, joten hänen taitoihinsa saattoi luottaa. Kerhotuntien aikana kävin pikkutakin sovituksissa ja niiden jälkeen nauttimassa kahvia ja konjakkia, olinhan miesten hommissa amerikkalaisen suosikkinäyttelijän tapaan. Vaatturi halusi ehdottomasti tehdä myös takin väriin sopivat housut. Se sopi minulle, mutta erimielisyyttä tuli upslaakeista, sillä vaatturin mielestä ne olivat vanhanaikaiset. Hän pakotti keskustelemaan asiasta jopa suomalaisen vaimonsa kanssa; pidin kuitenkin mielipiteeni.

Palasin Rhodoksen kuumalta kesälomalta mukanani pikkutakki tukevasta ja vahvasta Harris Tweedistä. Toisaalta anoppi ja muutkin rouvat olivat tuoneet sieltä turkkeja matkalaukussa.

Käyttäisin tätä minua varten tehtyä takkia varmasti vieläkin ilman tupakoinnin lopettamisen aiheuttamaa kasvupyrähdystä. Jouduin hankkimaan taas uuden pyöreille muodoille sopivan kalanruotokuvioisen tweedtakin. Tweedkankainen takki antoi laihalle opiskelijapojalle aina turvaa ja lämpöä. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että paksu kangas on kuuma sisätiloissa nyt kun kroppa puskee hikeä myös aika vähäisistä suorituksista.