maanantai 30. elokuuta 2021

Osuuskaupan mies


                           Prisman kassa Herttoniemen lähipalvelukeskus Hertsissä


HOK-Elannon pitkäaikaisia lippulaivoja ovat olleet Prismat. Olen vuodesta toiseen sanonut, että Prismojen kaltaiset hehtaarihallit eivät ole minua varten. Ne ovat liian suuria, en löydä niistä mitään, enkä mitenkään jaksa vaellella valtavien hyllyjen keskellä. Muutettuani Kruunuvuorenrantaan minusta on kuitenkin tullut Herttoniemen Hertsin Prisman kanta-asiakas,  joka vähintään joka toinen päivä tekee siellä huomattavia ostoksia eläkeläistaloudelle. 

Minulla ei ole koskaan ollut mitään varauksia osuuskauppaliikettä kohtaan, pikemmin päinvastoin. Äitini lähetti minut jo kuusivuotiaana perheen ruokaostoksille Riihitien Elantoon, joka oli kotiamme lähin kauppa Munkkiniemessä. Äiti hoiti muutaman kuukauden ikäistä pikkuveljeä kotona, ja kun minä en halunnut enää mennä lastentarhaan vaan jäin kotiin, sain ruokaostosten tekijän tehtävän. En vieläkään täysin ymmärrä, miten selvisin tästä vaativasta tehtävästä, enhän edes osannut vielä lukea. Ehkä Elannon tädit olivat niin ystävällisiä, että kauppa-asioiden hoito sujui myös kuusivuotiaan pikkupojan kanssa.

Siitä lähtien olen yleensä tehnyt ruokaostokset Elannossa ja sittemmin S-marketissa. Elantolaisuuteen kuului kuittien laskeminen huolellisesti isän kanssa, puuroateriat Elannon baarissa koulun vieressä Annankadulla ja raskaimpina muistoina asiointi Elannon hautaustoimistossa. Uutta aikaa ovat olleet vappulounaat Ympyrätalon Rossossa, joka tosin nykyään on Memphis. Mutta toisaalta työväenhenkiset ihmiset eivät enää kokoonnu vappupäivänä Hakaniemen torille.

Peruslähtökohtani on siis ollut, että S-marketin koko riittää minulle. Päälle vyörynyt korona muutti paljon. Yhtäkkiä hehtaarihalli, leveät käytävät ja pitkät hyllyt olivatkin juuri oikea ostosympäristö. Hyvin monet ystävät siirtyivät ostamaan ruokansa pahvilaatikoissa, joihin henkilökunta oli kerännyt tuotteet, joita he sitten odottivat kotona. Minä puolestani halusin itse edelleen lähteä kaupoille katsomaan kodin ulkopuolista maailmaa. 

Prisma on opettanut minulle myös maalaisosuuskaupan ideaa. Se ei ole pelkkä ruokakauppa vaan myös yleistavaratalo. Koronan aikana olen oppinut ostamaan osuuskaupasta lyijykyniä, kärpäslätkiä, uudet Crocsit, verryttelyhousut ja tuoreimman Tatu ja Patu -kirjan. Enää minun ei tarvitse lähteä saaristosta kaupungille jokaisen käyttötavaratuotteen ostoa varten.

Vahvan lisäkannusteen säännöllisille ostosreissuille Prismaan on tuonut S-bonusjärjestelmä ja Prismojen usein toistuvat tuplabonuspäivät. Jostain minulle käsittämättömästä syystä eläkeläisille ei makseta lomarahaa, vaikka juuri eläkkeellä olisi aikaa ja mahdollisuuksia lomanviettoon ja lomamatkoihin. Olen alkanut koota S-bonuksia käytettäväksi kerran vuodessa lomarahana. Lisäksi olen aika innostunut bonusten kertymisen seuraamisesta kännykällä, jokaisena aamuna on syy avata S-mobiili ja katsoa bonussaldo.

Viime kesänä saatoimme S-bonuksilla tehdä pitkän lomamatkan pohjoiseen. Menovesi maksettiin kertyneillä bonuksilla, ja jokaisella tankkauksella ABC-asemilla säästimme matkakassaa jo ensi kesän lomaa varten. Mukavan lisän kertymään tuovat myös järjestelmän tankkausetu ja maksutapaetu.



tiistai 10. elokuuta 2021

Parturissa


                                   Parturiliike Damask Koirasaarentiellä Kruunuvuorenrannassa.


Syyslukukauden alkaessa ovat palvelut lisääntyneet Kruunuvuorenrannassa. Uusi suuri Hopealaakso-niminen päiväkoti käynnistää toimintansa ja Haakoninlahdenkadun bussipysäkin vieressä on aloittanut parturi. Minulla on ollut vuosikymmeniä etäinen suhde parturiliikkeisiin, vaikka minulla ei ole mitään partureita vastaan, pikemmin päinvastoin. Syy on yksinkertainen: minulla ei ole päälaella lainkaan tukkaa ja vain niukasti ohimoilla.

Kaljuus ei ole koskaan ollut minulle mikään ongelma, sillä jo varhain tiesin että vaalea kihara tukka on lyhyt välivaihe habituksessani. Kaikki miespuoliset sukulaiseni sekä äidin että isän puolelta ovat olleet jo monen sukupolven ajan kaljuja. Viranomainen vahvisti kaljuuteni joskus viime vuosisadan loppupuolella Kasarminkadun passitoimistossa. Siihen aikaan passitietoihin merkittiin myös silmien ja tukan väri. Kun ilmoitin tavan mukaan tukkani värin vaaleaksi, virkailija katsoi minua kysyvästi, minä toistin, mutta hän merkitsi viivan.

Hankalinta oli oikeastaan aika tukan ja kaljuuden välimaastossa. Kun kävin parturissa ilmoitin aina, että edestä ja päälaelta leikataan kaikki pois. Se oli kuitenkin partureille jostain syystä hankalaa; ilmeisesti he kuvittelivat, että kaikki kaljuuntuvat haluavat säilyttää tukkansa viimeiset rippeet. Löysin lopulta parturin, joka osasi aristelematta täyttää toiveeni, mutta kun hän siirsi liikkeensä Malmille, jätin parturit.

Muistan jo pienenä ihmetelleeni isoisän tukanleikkuukonetta. Hän näytti minulle miten sillä leikataan kalju. Minä kuitenkin turvauduin lähihenkilöön, niin kuin terveydenhuollossa neutraalisti sanotaan. Minulla on siis vuosikymmeniä ollut luotettava kotiparturi, ja olen iloinnut vuosien varrella myös kertyneistä säästöistä.

Oikeastaan viime vuosikymmeninä olen käynyt parturissa vain pari kertaa, kerran Italiassa, kerran Espanjassa. Matkoilla olen halunnut tehdä kulttuurisen tutkimusmatkan näiden maiden miesten maailmaan. Molemmat kerrat olivat miellyttäviä, vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä parturin kanssa.

Kun minulle on nyt tarjolla palveluita Kruunuvuorenrannassa bussipysäkin lisäksi, päätin mennä parturiin. Parturissa oli komea rivi näyttäviä keinonahkaisia parturintuoleja koristein. Molemmat parturit olivat maahanmuuttajia, mutta ymmärsimme hyvin toisiamme ja pystyin keskustemaan sujuvasti ohimotukan pituuden millimetrimäärästä. Lopputulos oli hyvä, ellei suorastaan erinomainen.

Parturi näyttää olevan auki melkein aina ilman ajanvarausta, arki-iltaisin kahdeksaan ja myös viikonlopun molempina päivinä. Tulin liikkeeseen aamupäivällä, ja näytti että se on löytänyt asiakaskuntaa. Jouduin odottamaan tovin kun kahden komeapartaisen miehen tukka ja parta leikattiin. Ehkä minun on tehtävä kevyt irtautuminen itsepalveluyhteiskunnasta ja ryhdyttävä käyttämään pysyvästi korttelin parturipalveluita.