Osuuskaupan mies

                           Prisman kassa Herttoniemen lähipalvelukeskus Hertsissä

HOK-Elannon pitkäaikaisia lippulaivoja ovat olleet Prismat. Olen vuodesta toiseen sanonut, että Prismojen kaltaiset hehtaarihallit eivät ole minua varten. Ne ovat liian suuria, en löydä niistä mitään, enkä mitenkään jaksa vaellella valtavien hyllyjen keskellä. Muutettuani Kruunuvuorenrantaan minusta on kuitenkin tullut Herttoniemen Hertsin Prisman kanta-asiakas,  joka vähintään joka toinen päivä tekee siellä huomattavia ostoksia eläkeläistaloudelle. 

Minulla ei ole koskaan ollut mitään varauksia osuuskauppaliikettä kohtaan, pikemmin päinvastoin. Äitini lähetti minut jo kuusivuotiaana perheen ruokaostoksille Riihitien Elantoon, joka oli kotiamme lähin kauppa Munkkiniemessä. Äiti hoiti muutaman kuukauden ikäistä pikkuveljeä kotona, ja kun minä en halunnut enää mennä lastentarhaan vaan jäin kotiin, sain ruokaostosten tekijän tehtävän. En vieläkään täysin ymmärrä, miten selvisin tästä vaativasta tehtävästä, enhän edes osannut vielä lukea. Ehkä Elannon tädit olivat niin ystävällisiä, että kauppa-asioiden hoito sujui myös kuusivuotiaan pikkupojan kanssa.

Siitä lähtien olen yleensä tehnyt ruokaostokset Elannossa ja sittemmin S-marketissa. Elantolaisuuteen kuului kuittien laskeminen huolellisesti isän kanssa, puuroateriat Elannon baarissa koulun vieressä Annankadulla ja raskaimpina muistoina asiointi Elannon hautaustoimistossa. Uutta aikaa ovat olleet vappulounaat Ympyrätalon Rossossa, joka tosin nykyään on Memphis. Mutta toisaalta työväenhenkiset ihmiset eivät enää kokoonnu vappupäivänä Hakaniemen torille.

Peruslähtökohtani on siis ollut, että S-marketin koko riittää minulle. Päälle vyörynyt korona muutti paljon. Yhtäkkiä hehtaarihalli, leveät käytävät ja pitkät hyllyt olivatkin juuri oikea ostosympäristö. Hyvin monet ystävät siirtyivät ostamaan ruokansa pahvilaatikoissa, joihin henkilökunta oli kerännyt tuotteet, joita he sitten odottivat kotona. Minä puolestani halusin itse edelleen lähteä kaupoille katsomaan kodin ulkopuolista maailmaa. 

Prisma on opettanut minulle myös maalaisosuuskaupan ideaa. Se ei ole pelkkä ruokakauppa vaan myös yleistavaratalo. Koronan aikana olen oppinut ostamaan osuuskaupasta lyijykyniä, kärpäslätkiä, uudet Crocsit, verryttelyhousut ja tuoreimman Tatu ja Patu -kirjan. Enää minun ei tarvitse lähteä saaristosta kaupungille jokaisen käyttötavaratuotteen ostoa varten.

Vahvan lisäkannusteen säännöllisille ostosreissuille Prismaan on tuonut S-bonusjärjestelmä ja Prismojen usein toistuvat tuplabonuspäivät. Jostain minulle käsittämättömästä syystä eläkeläisille ei makseta lomarahaa, vaikka juuri eläkkeellä olisi aikaa ja mahdollisuuksia lomanviettoon ja lomamatkoihin. Olen alkanut koota S-bonuksia käytettäväksi kerran vuodessa lomarahana. Lisäksi olen aika innostunut bonusten kertymisen seuraamisesta kännykällä, jokaisena aamuna on syy avata S-mobiili ja katsoa bonussaldo.

Viime kesänä saatoimme S-bonuksilla tehdä pitkän lomamatkan pohjoiseen. Menovesi maksettiin kertyneillä bonuksilla, ja jokaisella tankkauksella ABC-asemilla säästimme matkakassaa jo ensi kesän lomaa varten. Mukavan lisän kertymään tuovat myös järjestelmän tankkausetu ja maksutapaetu.