Parturissa

                                   Parturiliike Damask Koirasaarentiellä Kruunuvuorenrannassa.

Syyslukukauden alkaessa ovat palvelut lisääntyneet Kruunuvuorenrannassa. Uusi suuri Hopealaakso-niminen päiväkoti käynnistää toimintansa ja Haakoninlahdenkadun bussipysäkin vieressä on aloittanut parturi. Minulla on ollut vuosikymmeniä etäinen suhde parturiliikkeisiin, vaikka minulla ei ole mitään partureita vastaan, pikemmin päinvastoin. Syy on yksinkertainen: minulla ei ole päälaella lainkaan tukkaa ja vain niukasti ohimoilla.

Kaljuus ei ole koskaan ollut minulle mikään ongelma, sillä jo varhain tiesin että vaalea kihara tukka on lyhyt välivaihe habituksessani. Kaikki miespuoliset sukulaiseni sekä äidin että isän puolelta ovat olleet jo monen sukupolven ajan kaljuja. Viranomainen vahvisti kaljuuteni joskus viime vuosisadan loppupuolella Kasarminkadun passitoimistossa. Siihen aikaan passitietoihin merkittiin myös silmien ja tukan väri. Kun ilmoitin tavan mukaan tukkani värin vaaleaksi, virkailija katsoi minua kysyvästi, minä toistin, mutta hän merkitsi viivan.

Hankalinta oli oikeastaan aika tukan ja kaljuuden välimaastossa. Kun kävin parturissa ilmoitin aina, että edestä ja päälaelta leikataan kaikki pois. Se oli kuitenkin partureille jostain syystä hankalaa; ilmeisesti he kuvittelivat, että kaikki kaljuuntuvat haluavat säilyttää tukkansa viimeiset rippeet. Löysin lopulta parturin, joka osasi aristelematta täyttää toiveeni, mutta kun hän siirsi liikkeensä Malmille, jätin parturit.

Muistan jo pienenä ihmetelleeni isoisän tukanleikkuukonetta. Hän näytti minulle miten sillä leikataan kalju. Minä kuitenkin turvauduin lähihenkilöön, niin kuin terveydenhuollossa neutraalisti sanotaan. Minulla on siis vuosikymmeniä ollut luotettava kotiparturi, ja olen iloinnut vuosien varrella myös kertyneistä säästöistä.

Oikeastaan viime vuosikymmeninä olen käynyt parturissa vain pari kertaa, kerran Italiassa, kerran Espanjassa. Matkoilla olen halunnut tehdä kulttuurisen tutkimusmatkan näiden maiden miesten maailmaan. Molemmat kerrat olivat miellyttäviä, vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä parturin kanssa.

Kun minulle on nyt tarjolla palveluita Kruunuvuorenrannassa bussipysäkin lisäksi, päätin mennä parturiin. Parturissa oli komea rivi näyttäviä keinonahkaisia parturintuoleja koristein. Molemmat parturit olivat maahanmuuttajia, mutta ymmärsimme hyvin toisiamme ja pystyin keskustemaan sujuvasti ohimotukan pituuden millimetrimäärästä. Lopputulos oli hyvä, ellei suorastaan erinomainen.

Parturi näyttää olevan auki melkein aina ilman ajanvarausta, arki-iltaisin kahdeksaan ja myös viikonlopun molempina päivinä. Tulin liikkeeseen aamupäivällä, ja näytti että se on löytänyt asiakaskuntaa. Jouduin odottamaan tovin kun kahden komeapartaisen miehen tukka ja parta leikattiin. Ehkä minun on tehtävä kevyt irtautuminen itsepalveluyhteiskunnasta ja ryhdyttävä käyttämään pysyvästi korttelin parturipalveluita.