Katseet suunnataan nykyään yhä useammin miehen kehoon; ei vain kauniiden poikien vaan kaikenikäisten miesten. Nuoret miehet treenaavat kroppaansa niin, että alaston ylävartalo toimii kesän festivaaleilla hyvännäköisenä paitana.
Onneksi nuoruudessani oli helpompaa, sillä vain hikisille voimistelija- ja painonnostajapojille kehittyi muodokas ylävartalo. Me intellektuaalisesti suuntautuneet nuoret istuimme kahviloissa ja poltimme tupakkaa, eikä minunkaan pitkä ruipelo kroppani ollut mikään häpeä. Tyylikkyys saavutettiin lähtemällä Ruotsiin kesätöihin ja ostamalla sieltä aidot jenkkifarmarit ja hyvälaatuinen värikäs paita.
Arvioiva katse kohdistetaan tänään myös keski-ikäisiin miehiin. Luin keväällä erään uuden ajan johtajan syntymäpäivähaastattelun, jossa luonnehdittiin miehen ominaisuuksia. Jutussa kerrottiin johtajan hoksottimista, ajatuksenjuoksusta, keskittymiskyvystä ja kilpailuvietistä, mutta toimittaja korosti myös hänen pitkää hoikkaa urheilijanvartaloaan.
Kun olin keski-ikäinen, ei maltillisesta tukevoitumisesta ollut mitään haittaa johtotehtävissä, pikemmin päinvastoin. Päälliköksi ei valittu miestä, joka oli kukkakeppi ja siksi täysin epäuskottava henkilö johtamaan muita.
Saavutin täyden pyöreyden vasta eläkevuosinani. Nyt minulla on vatsa, jota voin rummuttaa lastenlasten iloksi kun kerron heille hurjia juttuja. Posti tuo minulle runsaasti eläkeläisille tarkoitettuja mainoksia. Niissä eläkeläismiehet ovat aina jäntevän urheilullisia ja heillä on hyvin leikattu harmaa tuuhea tukka ja parransänki. Minä en kaljuna ole edes pään osalta heidän näköisensä. Onko minusta tullut luuseri elämäni viimeiseksi neljännekseksi?
Olen kuitenkin löytänyt oivan harrastuksen, johon toivotetaan tervetulleiksi myös kankeat, kremppaiset ja ylipainoiset miehet. Harrastukseni on äijäjooga, jossa ei kilpailla suoritusten puhtaudessa ja vaativuudessa vaan kaikki tehdään niin että se sopii omalle kropalle. Loppuvenetyksessä on lupa torkahtaa eikä edes kuorsaaminen sen aikana ole kiellettyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti