Polttarini järjestetään alkukesästä 1975 Vanhan Kellarin kabinetissa. Oikeustieteen ylioppilas H. toivottaa onnea pitkälle avioliittomatkalle ja päättää puheensa Juri Gagarinin sanoihin, jotka tämä lausui avaruusraketin lähtiessä maan kamaralta: Pojehali! Miksi ystäväni ja ilmaisujen mestari H. lainaa juuri Gagarinia? Totta kai Gagarin on korkealla neuvostoikonostaasissa, mutta yhtä lailla Juri on meidän kaikkien 1950-luvun alun poikien ikuinen myyttinen sankari.
Avaruus ja sen valloitus täyttää mieleni kansakouluvuosina. Avaruudessa lentää ensin miehittämätön Sputnik, sitten Laika-koira ja lopulta ensimmäinen ihminen Juri Gagarin 12.4.1961. Näen sirkuksen Sputnikin ja Laika-koiran Moskovan suuren sirkuksen esityksessä Messuhallissa vuonna 1960, ja tämä tekee suuren ja innostavan vaikutuksen. Olen varma, että minun elämäni liittyy tiiviisti avaruuslaitteisiin ja että omana elinaikanani moni lentää avaruuteen, ehkä minäkin.
Jo ennen kansakoulun alkamista annan lausunnon Nuori Kirkko-lehdelle tulevaisuudensuunnitelmistani. Minusta ei tulekaan pappia tai pelastusupseeria vaan avaruuslaitteiden ihmemies. Joudun lieviin ristiriitoihin kosmonautti Gagarinin kanssa, sillä hän sanoo ettei Jumalaa ole olemassa, koska ei nähnyt tätä avaruudessa. Puhun asiasta pappisisäni kanssa radion iltahartaudessa ja pikkupojan uskonvarmuudella torjun kosmonautin argumentin. Tämä ei kuitenkaan vähennä ihailuani miestä kohtaan, joka on ensimmäisenä lentänyt avaruudessa.
Oppikouluvuosina avaruusinnostus hiipuu, sillä eteen tulee niin paljon kiinnostavaa. Monet luokkatoverit seuraavat tarkasti Yhdysvaltojen astronautteja ja heidän lentojaan, mutta minuun ne eivät enää tee suurta vaikutusta. Edes kävely kuussa ei saa aikaan samanlaista värinää kuin Sputnik Messuhallissa.
Keski-iässä huomaan, että poikavuosien itsestään selvä ajatus avaruusajan lopullisesta alkamisesta ei ole toteutunut, vaikka kehitys on kehittynyt muutoin pitkin askelin. Kaikki puhuvat mobiililaitteista, digitaalisesta maailmasta ja somesta, eikä juuri kukaan suunnittele avaruusmatkoja.
Näen tänä syksynä lomalennolla Finnairin kuvastossa Sturmanskien retrokellon, joka on valmistettu jäljitellen muotoilultaan Gagarinin avaruuslentoa varten suunniteltua erikoisvalmisteista kelloa. Kellon mallinimi on luonnollisesti Gagarin. Minun on tilattava välttämättä sellainen, lapsen on saatava lelunsa.
Vaimo sanoo, että kun palaan yöllä vessasta pimeään makuuhuoneeseen, minusta näkyvät vain uuden kellon fosforiset viisarit. Olen vihdoinkin päässyt tekemisiin avaruuslaitteiden kanssa ja minusta on selvästi tullut oman elämäni Gagarin.
Jostain syystä ylioppilas H:n kyseinen puhe - etenkin “Pojehali” - syöpyi syvälle minunkin mieleeni ja pulpahtaa aina silloin tällöin pintaan. Muistaakseni sanan merkitys jäi silloin arvauksen varaan. Kyseessähän on kaiketi vain “Let’s go”. Ehkä juuri tämä ilmaisun äijämäinen arkisuus yhdistettynä tapahtuman maailmanhistoriallisuuteen teki siitä runollisen ja vaikuttavan. Ilmankos H. on sittemmin ylistystä sanankäyttäjänä saanut.
VastaaPoista