Olen kyllä itähelsinkiläistynyt viime vuosina vauhdilla: olen siirtynyt Yrjönkadun uimahallin herraseurasta Vuosaaren uimahalliin, käyn kaikissa Fliku 82:n näytöksissä ja pankkikonttorini olen vaihtanut Kolmen sepän konttorista Itäkeskukseen. Tästä huolimatta en tunne kuuluvani seudun parempiin ihmisiin, eihän minua ole pyydetty edes rotareihin tai leijoniin. En ilmoittautunut juhlatilaisuuteen myöskään sen takia, että kutsussa edellytettiin tumman puvun käyttöä. Sen käytön olen nykyään rajoittanut vain hautajaisiin.
Myöhemmin kuitenkin tajusin kutsun todellisen syyn: olen ensin tuhlannut liikaa Hulluilla päivillä Itiksessä ja sitten vielä ostanut Kirjamessuilta aivan liikaa kirjoja Stockan kortilla. Tietoisuus kutsun syystä aiheutti minulle häpeää. Halusin elää toisin ja ryhtyä säästäväiseksi ja tarkaksi eläkeläiseksi.
Herttoniemen Megahertsissä avattiin uusi Tokmanni. Henkilökohtaista kutsua en saanut; kutsu tuli muun mainospostin ohessa. Siinä ei ollut minkäänlaisia pukeutumisvaatimuksia ja lisäksi tuhannelle ensimmäiselle ilmoitettiin annettavan muoviämpäri täynnä talon tuotteita. Siis juuri oikea paikka tarkalle eläkemiehelle.
Kuljetin vaimoni kudontakurssille työväenopistoon ennen avajaisia, jonka takia en ehtinyt paikalle aivan aukaisemisaikaan. Megahertsin autotallissa oli runsaasti tilaa; Tokmannin avajaisiin ei ilmeisesti ole tapana tulla autolla. Itse liikkeessä oli valtava tungos ja keräsin koriin hautakynttilöitä ja henkareita jotain ostaakseni. Jonotin sitten vielä kassalle ja luulin että siellä annetaan maksuttomat muoviämpärit. Niitä jaettiin kuitenkin erillisessä pisteessä.
Kaiken jonottamisen ja tunkemisen jälkeen tarjosin jakopisteessa kauppakuittiani, mutta jakelija ihmetteli: "Missä on teidän avajaiskuponkinne, joita annettiin tuhannelle ensimmäiselle?" En siis ollut ymmärtänyt, että minun olisi pitänyt tulla hyvissä ajoin ennen avaamista jonottamaan ämpärikuponkia.
Kaikki tämä osoittaa, että minun kannattaa ottaa etäisyyttä kauppaliikkeisiin. Olen päättänyt satsata niiden sijasta kursseihin, myös ajatellen myöhemmin alkavaa syvää vanhuutta. En näet usko silloin selviäväni hoitolaitosten henkilökunnan kanssa osaamillani kielillä: äidinkielellä, toisella kotimaisella, nuoruuden saksalla ja työvuosien pakkoenglannilla. Siksi olen ryhtynyt vahvistamaan alkeisvenäjääni ja aloittanut nollasta espanjan kielen opinnot.
Lisäksi haluan vahvistaa ja automatisoida taitojani tietotekniikassa, sillä olen vakuuttunut että jatkossa kaikkia vanhusten tarvitsemia laitteita sängystä mittareihin ohjataan vaativilla hipaisulaitteilla ja koko ohjausprosessista on otettava itse täysi vastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti