Toimita talosi

Ostin kirjamessuilta yhden kirjan pelkästään oivallisen nimen takia: Toimita talosi - Muistijälkiä. Helena Anhava on kirjoittanut sen yli kahdeksankymmenvuotiaana. Anhavan varhaisista vuosikymmenistä luin mielelläni, mutta kun hän pääsi minulle läheisille 1960- ja 1970-luvuille, muistelu ei puhutellut. Muistijäljissä oli niin paljon mielensä pahoittamista, milloin huonosti käyttäytyvien ihmisten takia, milloin 1960-luvun vasemmistoradikaalien takia, taistolaisista puhumattakaan.

Helena Anhavan isä oli käyttänyt usein ilmaisua "Toimita talosi", joka on Toisesta kuningasten kirjasta. Minustakin se on äärimmäisen tärkeä elämänohje. Olen viime vuodet toimittanut kahden lapsettoman lähisukulaiseni taloja. Heillä riitti tärkeitä ja mielenkiintoisia projekteja ja voimaa niiden toteuttamiseen yli kahdeksankymmenvuotiaiksi, mutta sitten voimat loppuivat ja talo jäi toimittamatta. Sisarusteni kanssa olemme joutuneet vuokraamaan erillisen varastotilan, jotta työ ei veisi voimia kerralla.

Minulla on kerrottavana yksi hyvä kokemus talon toimittamisesta sekä annettavana yksi tärkeä neuvo kaikille kohti elämän ehtoopäiviä kulkeville. Kun jäin eläkkeelle ministeriöstä, siivosin huoneeni täydellisesti. Liian usein olen vaihtaessani virastoa, virkaa tai virkahuonetta joutunut kohtaamaan edellisen huoneenhaltijan paperit, mapit ja kirjat. Tällainen kollega on ollut joko ymmärtämätön tai laiska, sillä työtehtävät, papereiden järjestämisen logiikat ja tarvittava kirjallisuus eivät ole kahdella virkamiehellä koskaan samanlaisia.

Minulta jäi virkahuoneeseen kynien, klemmareiden ja vastaavien lisäksi vain valtioneuvoston puhelinluettelo ja korkeakoululainsäädännön sisältävä teos. Siivousurakan jälkeen kuljin kevyellä ja iloisella mielellä ministeriöstä Rauhankatua pitkin kohti raitiovaunupysäkkiä.

Tärkeä neuvoni on tämä: ryhdy raivaamaan vinttiä ja kaappeja heti kun jäät eläkkeelle! Koskaan ei ole liian aikaista ryhtyä talon toimittamiseen! Jos muistojen sortteeraaminen ja tuhoaminen tuntuu raskaalta ja ikävältä, se on puhdasta tervanjuontia seuraavalle sukupolvelle. On turha kuvitella, että jokaiseen perhepiiriin syntyy väistämättä ennemmin tai myöhemmin entusiastisesti suvun aarteisiin suhtautuva jälkeläinen.

En usko lopullisiin käteviin säilytysmuotoihin. Aluksi tallensin tekstejäni lerppuihin, sitten korppuihin, romppuihin ja tikkuihin ja nyt pilveen. Kohta ne varmaan siirretään jollekin planeetalle. Olen siirtänyt vanhempieni häissä kuvatun kaitafilmin ensin VHS-kasetille, sitten DVD-levylle ja nyt se on siirrettävä pilveen kuin DVD-laitteista luovutaan.

Huolellisestikaan järjestettyä arkistoa ei kannata jättää lapsille, vain hyvin toimitetut muistot elävät. Olen viime vuosina katsellut eniten kolmea äitini kokoamaa albumia elämästäni 1950-luvulla; kuvien alle äiti on kirjoittanut mustekynällä lyhyet tekstit. Lisäksi katselen säännöllisesti enoni kunnostamaa ja henkilötiedoin täydentämää kaunista nahkakantista albumia isoisäni lapsuudenperheestä 1800-luvun lopulla Viipurissa.

------------

Jään pitkähkölle joulutauolle ja ryhdyn taas kirjallisiin töihin joskus tammikuun puolivälissä. Blogikirjoituksiani on luettu marras-joulukuussa 2013 yli 800 kertaa, mikä on mielestäni mainio juttu; en kirjoita vain itselleni.

Toivotan rauhaisaa Joulua kaikille blogin lukijoille!