Joululoman kyldyyripläjäys

Joulu sujui perinteisin menoin. Myös pieni jouluprovokaatio oli perinteinen: punainen tähti ikkunassa. Porvarillisissa piireissä valistettiin lapsia 1950-luvulla kertomalla, että kodeissa joissa roikkuu ikkunassa punainen tähti, asuu kommunisteja. Punainen joulutähtemme kertoo nyt, että vasemmisto vaikuttaa virkeästi kaupunginosamme kultahammasrannikolla - niin kuin teräväkieliset lapsemme kutsuvat rantaa.

Jouluaattona perhepiiriin taiteellisesti lahjakkaat - kuopuksemme ja tyttärenpoika - viihdyttivät ansiokkailla tanssiesityksillä ja joulupäivänä tapasimme Länsi-Uudellamaalla miellyttäviä ja optimistisesti tulevaisuuteen suhtautuvia lastemme opiskelijaserkkuja. Tapaninpäivänä alkoi sitten eläkeläisten kulttuuriravi.

Aloitimme Ateneumin kolmella näyttelyllä, mutta kohta olikin jo lähtö Tampereelle Sara Hildénin museoon ja Työväenmuseo Werstaaseen. Museokierros jatkui Hakasalmen huvilan Rasvaletti-näyttelyssä ja näyttelyteoskin oli pakko ostaa, koska siinä oli niin hvyiä kuvia 50-luvulta. Luimme kaikissa väleissä korkeatasoista kotimaista ja ulkomaista kaunokirjallisuutta sekä katsoimme hyvän elokuvan päivässä, kaksi parhaassa. Ja kun ihana väliarki koitti uuden vuoden jälkeen, matkustimme Itikseen ostamaan kevään konserttilippuja Musiikkitaloon joululahjakortilla. Loppiaisperjantaina katsoimme Kansallisessa Sori Oksasen uuden näytelmän ja keskustelimme sen jälkeen kylässä Viron historiasta.

Joulun jälkeen koko kroppa päästä varpaisiin oli ähkyn vallassa; joululomalla oli ilmeisesti ammennettu taas liian vahva kulttuuripläjäys. Miksi olen niin auttamattoman kapea-alainen? On kai elämässä muutakin kuin korkeakulttuuri? Oppisinko vielä elämään kevyemmin?

Muistelin muutamaa nopeasti ohi kiitänyttä nuoruusvuotta. Kykenin silloin katsomaan pitkään ja veltosti television  urheilu- ja hupiohjelmia. Ja jos edellisenä iltana oli mennyt myöhään, saatoin soittaa iltapäivällä hyvälle ystävälle ja lähteä hänen kanssaan katsomaan yhdeksän näytökseen rauhoittavaa, mutta samalla virkistävää Bond-elökuvaa.

Tein joululomalla nuoruuden muistaen yhden pienen ihmiskokeen. Katsoin illalla myöhään ensin yhden toimintaelokuvan ja sitten ehdottoman mauttoman ja härskin hupiohjelman, jolle nauroin käkättäen, ehkä myös väsymyksestä johtuen. Sen jälkeen nukuin pitkään ja hyvin.

Itsestäni tuntuu, että saatan ensi jouluna saada lahjaksi maksukanavan määräaikaisen viihde- ja urheilupaketin, joka takaa minulle hyvät ja pitkät yöunet joululoman jokaisena päivänä.