Jotta virkamies olisi voinut matkustaa edullisesti turistiluokassa, oli jäätävä Pariisiin kokouksen jälkeen sunnuntaihin asti. Edulliseen lentoon tarvittiin siis sunnuntain vastaisen yön vietto kohteessa. Entisen kansainvälisen osaston kollegat olivat kustannustekijöiden lisäksi sitä mieltä, että näin me fakkivirkamiehet saimme kulttuurista valmennusta.
Menneessä maailmassa jopa turistiluokassa tarjottiin maksutta lämmin ateria ja ns. normaalit ruokajuomat. Lisäksi annettiin näppärä pieni pyykkipoika, jolla lautasliinan saattoi kiinnittää kravattiin. Säilytän Finnairin lahjoittamaa pientä punaista pyykipoikaa pikkurahakukkaron sivulokerossa ja käytän sitä halpalennoilla muistellen samalla mennyttä maailmaa.
Nyt matkustan Asta Nielsenin mukaan nimetyllä lentokoneella. Hän oli suuri tanskalainen näyttelijätär, mykkäelokuvien kv-tähti ja seksisymboli. Maksan kaikesta erikseen: istumapaikasta, ruumassa kuljetettavasta matkalaukusta ja tietenkin tarjoiluista. Meille matkustajille jaetaan muovilaminoidut ruokalistat vaihtoehdoista ja matkan päätteeksi ne kerätään pois.
Viereisen rivin pariskunta on tuonut mukanaan paperikassissa koneeseen omat kanasalaatit ja sämpylät, mutta minä en ole koskaan lennoilla köyhä enkä kipeä. Tartun siksi oitis lentoyhtiön viinipullo&tapas -tarjoukseen. Kun sanon espajalaisille lentoemännille 'gracias', he vastaavat minulle 'kiitos'. Kansainvälistyminen on edistynyt.
Olen matkalla suomalaissiirtokuntaan Espanjan Costa del Solissa, pakoon pakkasien liukkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti