Mummolan herkut

Äidillä on täysi työ saada meidät lapset ajoissa, rauhallisina ja siististi puettuina isovanhempien luokse tapaninpäivän lounaalle. Paikalla on jo isoisän yli kahdeksankymppinen vanhin sisko, terävä ja aika vitsikäs Heska-täti, joka asuu lähellä opettajien vanhainkodissa. Isovanhemmille on tullut myös toisen isosiskon Saska-tädin tytär, äidin Eva-serkku. Jaksamme keskustella, käyttäytyä ja syödä kauniisti, sillä päätteeksi saamme isoäidin herkkua suklaablamancheeta, jälkiruokavanukasta. Se on vielä parempaa kuin kaakao kermavaahdolla tai Fazerin maitosuklaa.

Muutoin isoäiti ei tarjoile herkkuja. Hänen ruokansa noudattavat isoisän mieltymyksiä ja hän valmistaa ne aina pitkän kaavan mukaan. Kun ennen kouluvuosia silakkalaatikon, sipulikeiton ja lammaskaalin syöminen sujuu meiltä hitaasti, hän vauhdittaa sitä antamalla lusikallisia Kolumbuksen laivojen mukaan: Santa Maria, Nina ja Pinta. Vähitellen opimme kuitenkin pitämään näistä suomalaisista perusruoista.

Äitini luona omat lapseni istuvat kukkakoristeisen tarjoilupöydän luona, jolle hän on kattanut pasteijoita ja pienet lasit limsaa varten. Lisäksi pakastimessa on aina varattuna vaniljajäätelöä jälkiruoaksi. Äitini ei ole koskaan pitänyt ruoanlaitosta, hän tarjoilee mieluummin teetä, kahvia tai limsaa sekä leivonnaisia ja keskustelee vieraiden kanssa.

Kun kuopuksemme on aina nälkäinen, äitini ulkoistaa ateriat. Kebab on pojanpojan herkkua ja he ryhtyvät käymään viikoittain yhdessä kebab-ravintolassa. Sosiaalinen pojanpoika rakentaa hyvät suhteet ravintolan kurdiomistajiin, joista on hienoa että kuopuksemme käy siellä säännöllisesti isoäidin kanssa. Ravintoloitsijat ja asiakkaat ystävystyvät niin, että he kutsuvat pikkupojan ja isoäidin sekä pojan vanhemmat kurdien suureen ruokajuhlaan. Siellä me neljä sitten osallistumme ainoina kantaväestöön kuuluvina kurdien ramadan päättymisen juhliin.

Lapsenlapsemme aloittavat varhain yökyläilyn meillä. Tyttären lapset ovat selvästi pullahiiriä, joten pikkuvierailuilla on syytä tarjota munkkeja. Kun he jäävät meille yöksi, mummin pitää paistaa jättiläismäinen kasa lettuja. Letut ovat ainoa oikea iltaruoka ja myös aamiaistarjoilu, mutta lisäksi lettuja pitää olla myös iskälle vietäviksi.Tyttärentytär syö letut hillon kanssa ja hänen veljensä sirottaa päälle sokeria.

Kun nuorin lapsenlapsistamme tulee meille viettämään päiväunien jälkeistä pitkää iltapäivää, on  kaksi välttämättömyyttä. Vaikka hän on täyttänyt vasta kaksi vuotta, hän tietää tarkkaan mistä jäätelötuutit ja Maisa-elokuvat löytyvät ja itse asiassa osaisi ottaa pakastimesta tuutin ja melkein panna Maisa-dvd:n päälle.

Olen iloinen, että lastenlasten ei tarvitse enää käyttäytyä kauniin hillitysti mummolassa ja että he saavat herkkuja useammin kuin vain tapaninpäivänä. Sillä kun on näin, isoisä voi luontevasti torkahtaa punaiseen nojatuoliin kun lapsenlapset katsovat Maisaa.