Muutimme vanhaan Tukholmaan, jossa laivat saapuivat Skeppsbronille kaupungin ytimeen, raitiovaunut kolisivat pitkin kaupunkia ekä Klaran kaupunginosa ollut vielä joutunut väistymään uuden ja uljaan keskustan tieltä. Isän kirkko sijaitsi ylväästi Kuninkaanlinnan vieressä, jonka vahtisotilaille kirkon vahtimestari herra Berg antoi minun huutaa komentoja, jotka olin oppinut nopeasti.
Asuimme aluksi Vanhassa kaupungissa Kornhamnstorgetin laidalla ruotsalaisen kuvanveistäjä Christian Bergin asunnossa, joka oli auttamattoman vanhanaikainen ja hankala lapsiperheelle. Koti oli lähellä kirkkoa, mikä toi meille usein vieraita, vaikka äidilllä oli valmiiksi kova työ saada asunnon veistokset pysymään ehjinä minun ja siskon temmeltäessä.
Pian saimme kuitenkin modernin kerrostaloasunnon Täbystä, joka toki siihen aikaan tuntui olevan todella kaukana. Olin oppinut jo ennen muuttoa Kruununhaassa puhumaan, mutta Täbyn kotitalon pihalla opimme siskon kanssa nopeasti puhumaan myös ruotsia. Ja niin kauniisti, että Tant Rut kehotti myöhemmin Munkkiniemen ruotsinkielisessä lastentarhassa muita lapsia kuuntelemaan "Juhan kaunista ääntämistä".Menin kuitenkin suomenkieliseen kansakouluun; näin ihastuttava riikinruotsini katosi sen siliän tien.
Ensimmäiset tietoiset muistoni ovat Tukholmasta ja sen jälkeen Ruotsi ja sen pääkaupunki ovat vetäneet minua voimalla puoleensa. Nuoruuden kaikki kahdeksan vapaata ja villiä kesää vietin Gotlannissa ruotsalaisten ja suomalaisten nuorten kanssa. Siellä syntyneet ystävyyssuhteet veivät minut puolestaan opiskelijoiden Uppsalaan.
Vuonna 1995 tein saman kuin isäni, tosin häntä vanhempana: muutin toisen kerran Tukholmaan täydentääkseni virkamiesvalmennnustani.Tein puolisen vuotta töitä Ruotsin opetusministeriössä ja houkuttelin mukaan vanhimman poikani, joka opiskeli sosiologiaa Tukholman yliopistossa ja harjoitteli jalkapallojoukkue IFK Stockholmin riveissä. Saimme uskomattomalla onnella hyvän asunnon Kungsgatanilta; vastapäätä sijaitsivat Oscarsteatern ja jazzklubi Fasching.
Yhden pitkän syyslukukauden perehdyin Ruotsin valtionhallintoon, ruotsalaiseen tapaan tehdä koulutuspolitiikkaa, ministeriöön työpaikkana ja elämään tukholmalaisena. Poikani lähti usein viikonlopun viettoon Helsinkiin, mutta minä en. Yritin ottaa haltuun Tukholman niin hyvin kuin pystyin. Minua eivät haitanneet kävelyt ja kulttuuririennot yksinäisenä miehenä iltaisin ja viikonloppuisin, sillä saatoin arkipäivinä puhua riittämiin kokouksissa ja käytävillä kollegoiden kanssa.
Kiersin Tukholman kaupunginosia ja tutkin taloja, istuin katsomassa ruotsalaisia vanhoja ja uusia elokuvia sekä kävin konserteissa laidasta laitaan. Pääsin käyttämään täysimääräisesti kaikkea kielellistä ja kulttuurista osaamistani substanssitietojen lisäksi, kun päivät pitkät työskentelin ruotsalaisten koulutusreformien parissa kollegojen apuna. Opin yhdessä syksyssä paljon uutta ruotsalaisista tavoista ja tottumuksista.
Tukholma tuli minulle entistä läheisemmäksi, ja siksi olen halunnut tehdä sinne matkan tai pari vuodessa. Vaimon mukaan olen siellä aina iloinen ja hyvällä tuulella. Hän ei näin ollen rajoita Tukholman-reissujamme.
Pitäisikö vielä kolmannen kerran muuttaa Tukholmaan? Pohdimme tätä tällä viikolla kun kun kuljimme läpi Östermalmin matkalla Djurgårdeniin. Kun katsoimme patriisitaloja ja etenimme Narvavägenille, oli yhteinen johtopäätös selvä. Ikä- ja teinitoverini Nalle sopii näihin taloihin ja leveille kaduille minua paremmin, minun ei tarvitse asua kuninkaan kaupungissa. Pienet matkat Tukholmaan, keskustelut myyjättärien kanssa kaupoissa sekä ateriat tutuissa vanhanaikaisissa ravintoloissa riittävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti