Luin viikolla Hesarista laajan jutun Uumajan onnellisista koti-isistä. Kävin Uumajassa viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten, mutta näen usein Tukholmassa tyytyväisiä latte-pappoja kahviloissa aamiaisella lapsen kanssa ja työntämässä rattaita kohti dagista. Tiedän, että mikään ei tee miehelle niin hyvää kuin hoitaa lastaan pienenä.
1970-luvun puolivälissä äitiysloma kesti puoli vuotta. Vaimoni äitiysloma päättyi kesän alussa ja esikoiselle oli luvattu paikka päiväkodin vauvalassa elokuussa. Minä olin vielä opiskelija, mutta vaimoni valmis erikoisairaanhoitaja. Minun paperinarulihakseni ja tekninen kömpelyyteni tekivät mahdottomaksi lyhytaikaiset miesten työt satamassa tai rakennuksilla, joista olisi saanut kunnolla rahaa. Vaimo meni työhön ja minä jäin koti-isäksi.
Olin hyvin tyytyväinen, sillä mistä olisin voinut saada parempaa kesäseuraa kuin esikoispoikani. En oikein löytänyt paikkaani Kulosaaren - josta olimme saaneet hyvän vuokra-asunnon - lapsia ulkoiluttavien rouvien keskuudessa, joten lähdimme oikeastaan päivittäin seikkailemaan kaupungille. Esittelin ylpeänä poikaani tutuille, ja olimme selvästi vauhdissa hänen kanssaan keskustassa. Seikkailun jälkeen nukuimme molemmat kotona päiväunet, ja olimme näin virkeinä vastaanottamassa perheen äitiä töistä.
Kerrostalossamme karsastettiin uutta lapsiperhettä. Vanhat rouvat katsoivat, että talomme on muuttunut slummiksi kun ulkona kuivatetaan vaippoja. Lisäksi naruja ei heidän mielestään saanut jättää kuivaustelineeseen kun kävin hakemassa pyykin nopeasti kesäsateen tieltä. Tädit heittivät narut puskaan, koska pyykkitelineet olisivat kuluneet liikaa kiristettyjen narujen vuoksi.
Pienistä pyykkiongelmista huolimatta muistelen alkukesää onnen ja läheisyyden aikana. Heinäkuussa törmäsimme aikamoiseen rahattomuuteen, jonka olisi voinut vielä kestää kaksistaan, mutta ei oikein lapsen kanssa. Siihen aikaan ei oltu vielä keksitty erilaisia joustavia tapoja taikoa käteistä ja pelata muovikorteilla. Meillä oli kyllä tili Elannossa ja Stockmannilla, mutta tarvitsimme nopeasti käteistä ja tilille rahaa laskunmaksuun.
Sain vinkin, että ravintola Kappeliin otetaan ilta- ja yötiskaajia, joiden palkanmaksuväli oli sopivasti viikko. Vapauden aika päättyi, kun hoidin päivät lasta ja tiskasin illat puoleenyöhön Kappelissa. Minulla oli suloiset muistot tiskaajan kesistä Gotlannissa iloisessa nuorten porukassa. Kappelin tiskiin näytti hakeutuvan tilapäistöiden tekijöitä, usein alkoholisoituneita vajaatyökykyisiä ihmisiä, joita ei enää näkynyt palkkapäivän jälkeen. Tarjoilijat katsoivat meitä pitkin nenänvartta ja tuskin puhuivat minulle ja tiskaajakollegoilleni.
Muutaman tiskausviikon jälkeen aloitimme uuden ihanan arjen: poika meni harmaaseen matalaan päiväkotiin, minä lähdin Domukselle tekemään gradua ja vaimo töihin Hesperiaan. Olimme palkkarahoillani ostaneet esikoiselle kengät päiväkodin aloittamista varten. Ensimmäisen päivän jälkeen ne olivat kuluneet, sillä hän eteni päiväkodin betonipohjaisella ulkopihalla niin, että kengät raapiutuivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti