Putket ja siluetti

                                     Putkijätejärjestelmä Kruunuvuorenrannassa.

Edellisen sukupolven monilla herrahenkilöillä oli hyviä harrastuksia. He siirtyivät päivällisen jälkeen tutkimaan ja järjestelemään perhos-, kasvi-, postimerkki- tai rahakokoelmiaan. Oma isäni selvitti papiston ikärakennetta ja sen kehitystä sekä toimi pappismatrikkelin toimituskunnan puheenjohtajana. Enoni puolestaan tutki ratsuväkeä, kunniamerkkejä sekä suku- ja henkilöhistoriaa.

Minäkin kuvittelin tulevani mieheksi, jolla on hyvä harrastus. Elämä ohjasi minut kuitenkin paljon edellistä sukupolvea käytännöllisemmän hobbyn pariin: lajittelemaan ja pesemään viisihenkisen lapsiperheen pyykkiä työpäivien jälkeen. Harrastus oli minulle kuitenkin hyvin mieluinen, ja urheileva nuoriso takasi haastavat pyykkikasat. Saatoin kadota kylpyhuoneen hiljaisuuteen lajittelemaan ja käyttämään pesukonetta. Seurasin tarkasti pesu- ja tahranpoistoaineiden uutuuksia. Kotimme viihde-elektroniikka oli vaatimatonta ja laitekanta vanhanaikainen. Pesutorni oli kuitenkin toista maata: parasta saksalaista laatua.

Kun lapset muuttivat pois kotoa jo vuosia sitten, alkoi harrastukseni hiipua samaan tahtiin kuin pyykin määrä. Lajittelin ja pesin toki pyykit edelleen, mutta ilo katosi, eikä kylpyhuone ollut enää oman hobbyn ja rauhan tyyssija. Harrastus oli muuttunut arkisen harmaaksi kotityöksi.

Jätteiden lajittelu on lisääntynyt merkittävästi parina viime vuosikymmenenä, ja minusta on tullut tarkka ja huolellinen jätteen lajittelija. Olen kuitenkin havainnut, että itseeni on kehittynyt lajitteluvääpelin piirteitä, joista kotona ei ole aina pidetty. 

Kruunuvuorenrannan jätehuollossa on moderni ja innovatiivinen putkikeräysjärjestelmä, josta olen melkoisen innostunut. Jätteet sujahtavat hetkessä - 70 km tuntinopeudella - maanalaista putkistoa pitkin keräysasemalle, josta ne jatkavat eteenpäin kuorma-autoilla. Jäte hyödynnetään uudelleen kierrätettävänä raaka-aineena, poltettavana energiana tai biokaasuna.

Mikä on minun roolini? Lajittelen ensin kotona asianmukaisesti sekajätteen, biojätteen, paperin, kartongin ja muovipakkaukset, sitten sujautan jätteet lajeittain talomme uloskäynnin luona olevien keräyspisteiden avautuvista luukuista vauhdikkaalle matkalleen. Kätevää, siistiä ja hajutonta. Metallin, lasin ja suuret pahvit vien perinteiseen jätehuoneeseen viereisessä parkkitalossa. Yli kolmen kuukauden kokemuksella voin todeta, että putkikeräys on sujunut täysin moitteettomasti, vaikka lehdet varoittivat putkien tukkiutumisesta ja keräyspisteiden viereen keräytyvistä haisevista roskapusseista. Niitä ei ole näkynyt.

Roskien viemisestä on muodostunut minulle päivien kohokohta. Asuntomme ikkunoista ei näy merelle, mutta talon nurkalta voin katsella kaupungin siluettia. Roskiksen viennin jälkeen käyn aina katselemassa Tuomiokirkon ja Uspenskin katedraalin torneja Kruunuvuorenselän vastarannalla. Nämä pienet hetket ovat yleviä ja kohottavia arjen keskellä.