Kruunuvuorenrannan liikuntapuiston esirakentaminen on käynnissä.
Lapsuuteni Munkkiniemen urheilukentän laidalla oli puinen pukukoppi, niin kuin niin monilla Helsingin urheilukentillä. Talvisin pukukoppi lämmitettiin kamiinalla, jonka haju täydentyi kun sen äärellä kuivattiin märkiä lapasia ja villasukkia. Mikään ei kuitenkaan estänyt luistelun iloa 1950- ja 60-luvuilla, sillä ainakin muistikuvien mukaan talvella paukkui aina pureva pakkanen.
Kesällä puolestaan katselin kun Munkkiniemen suuret koripalloilijat Jorma Pilkevaara ja Lasse Karell pelasivat muiden isojen poikien kanssa. Kun minä olin kasvanut koripalloilijan mittaiseksi, kävin poikakoulua keskustassa ja maailma oli viekottanut minut Munkkiniemen urheilukentältä. Minun maailmani täyttyi kahviloista, elokuvista ja folk-musiikista.
Katselin joskus Helsingin uimarannoilla ja uimastadionilla kuinka miehet nostivat puntteja. Huomasin heti että en kuulunut näiden miesten ja nuorukaisten joukkoon. Pelkät yritykset kevyillä painoilla olisivat olleet naurettavia. Jos on ruumiinrakenteeltaan kukkakeppi, on hyvä ymmärtää rajoituksensa. Kevyt koripallon heittely amatöörien kanssa vielä menetteli, mutta ei minkäänlainen voimailu.
Olen huomannut viime vuosina, että kaupunki on alkanut rakentaa eri puolille kaupunkia uusia ulkoliikuntapaikkoja. Olen nähnyt päiväkävelyillä Herttoniemenrannan rantatiellä kuinka nuoret miehet ja naiset nostavat puisia painoja ja tekevät liikkeitä telineissä. Olen joskus roikkunut telineessä oikoakseni selkääni, mutta en ole yrittänyt vetää leukoja. Koulun hikijumpalla ja pakollisilla telinetempuilla on uskomattoman pitkä varjo: ei enää ikinä.
Olen keväästä asti seurannut kun Kruunuvuorenrannan uutta liikuntapuistoa rakennetaan. Ensin alueelta kuljetettiin rekoilla pois säiliöt, toki säiliöt olivat paljon pienempiä kuin rannan öljysäiliöt. Kuljetusoperaatiosta rekoilla muodostui jännittävä näky kaupunginosan asukkaille. Sen jälkeen kaivinkoneet alkoivat vaihtaa maapohjaa ja nyt rakennetaan uutta perustaa tulevalle liikuntapuistolle.
Meille on luvattu paljon: leikkipaikka, liikuntavälineitä nuorille ja aikuisille, petankki, padelia, futiskenttä, skeittiparkki ja koriskenttä. Uusi liikuntapaikka tuntuu olevan karkkikauppa kaikille liikunnan ystäville. Mutta miten minä pääsen eroon estoistani ja ennakkoluuloistani?
Olen alustavasti suunnitellut lajivalikoimaa. Ranskalaisissa elokuvissa minun kaltaiseni ukot pelaavat usein puistoissa petankkia, voisinko siis löytää paikkani ukkojen petankkiryhmästä. Voisin myöhäisen aamiaisen jälkeen valua pelaamaan petankkia, puhua toisten miesten kanssa ja palata sitten ansaitulle lounaalle.
Viikonloppuisin voisin istua sekä meren rannalla että seurata liikuntapuistossa juniorien jalkapallo-otteluita. Ja nyt ilman minkäänlaisia kuljetus- tai muita huoltovelvollisuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti