Kartonkiroskikset täyttyvät nopeasti myös Kruunuvuorenrannassa.
Sain ensimmäisen lähetin toimen kesällä 1963 Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksessa. Kokouksen lähettikeskus oli sijoitettu Helsingin yliopiston Porhanian luentosali P III:een ja sitä johti pastori Matti Hakkarainen. Pääsin siis suoraan hyvin kansainvälisiin tehtäviin, vaikka kielitaitoni oli vaatimaton ennen oppikoulun aloittamista syksyllä. Osasin vain jonkun verran ruotsia lapsuusvuosista johtuen. Kaikki sujui kuitenkin mainiosti ja näin ihmisiä, jotka olivat tulleet eri puolilta maailmaa, myös kaukaa Afrikasta.
1960-luku oli kultainen vuosikymmen helsinkiläispojille, jotka halusivat lähetin paikan. Minulla ei ollut koskaan minkäänlaista vaikeutta päästä joululomiksi näihin urbaaneihin ja kiinnostaviin tehtäviin. Pari joululomaa työskentelin Uudenmaankadulla Otavassa ja vein kustantamon joululahjapaketteja arvokkaisiin koteihin kaupungin keskustassa. Sen jälkeen hakeuduin luokkatoverini Uugen kanssa joululähetiksi Raken myymälään Erottajalla. Istuimme parin muun pojan kanssa liikkeessä valmiina lähtemään heti keikalle, kun komento annettiin.
Ainakin yhden joulun tein työtä lähellä kotia Talous-Osakekaupan myymälässä Munkkiniemen puistotiellä. Kannoin kasseissa munkkiniemeläisten ruokatilauksia koteihin. Talous-Osakekaupan työsuhteen huippu oli, kun sain kantaa vielä silloin hyviä vuosia eläneen iskelmälaulajatar Laila Kinnusen vierellä hänen kauppakassejaan kotiin.
Oli vain luonnollinen jatko uralleni, että opiskeluvuosina 1970-luvulla hakeuduin kesätyöpaikkaan Suomen Pankkiin, jossa hoidin korkeimman tason lähettitehtäviä. Työskentelin vahtimestarin nimikkeellä, mutta tehtäväkokonaisuuden olennainen osa oli asiointi kaupungilla ja joskus johtokunnan jäsenten kirjeiden toimittaminen tärkeille henkilöille. Yleensä vakinainen virastomestari ajoi autoa, ja minä puolestani toimitin tehtävän perillä. Lähikohteisiin - esimerkiksi Pörssitalolle tai kauppa- ja teollisuusministeriöön - saatoin kävellä ja viedä tai hakea asiakirjoja, joita kuljetin salkussa. Pankki edellytti hyvin korrektia pukeutumista, onneksi minulla oli sininen klubitakki ja harmaat housut, joita saatoin käyttää työasuna.
Pitkään kuvittelin, että nykyajan nuoret miehet ovat menettäneet mahdollisuuden lähetin mielenkiintoisiin tehtäviin ja kasvaa niiden avulla kaupungin tuntemukseen. Olen kuitenkin voinut havaita, että Kruunuvuorenrannassa rapussamme liikkuvat naapureiden lisäksi lähinnä ruokakuljetuksia tuovat kauppojen kuskit sekä pizzerioiden ja Woltin lähetit. Lähetit eivät kuitenkaan ole nuoria koulupoikia, vaan aika usein maahanmuuttajataustaisia miehiä.
Ilmiö heijastuu jätehuoltoon. Kartonkiroskikset pursuvat kauppojen pahvilaatikoita ja pizzalähettien käyttämiä laatikoita. Asukkaat saavat säännöllisesti sekä virallisia tiedotteita että toisten asukkaiden kirjoittamia fb-postauksia, joissa annetaan hyvää tarkoittavia ohjeita pahvilaatikoiden litistämisestä.
En olisi vajaat kuusikymmentä vuotta sitten osannut ikinä ajatella, että lähettialalla tehdään elämäni ehtoopuolella miljardiluokan jättikauppoja. Voittajia tässä kuumassa liiketoiminnassa eivät tietenkään ole ammattitaitoiset lähetit vaan aivan muut. Siksi saattoi olla järkevää, että jätin lähetin ammatin ja ryhdyin virkamieheksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti