Karjaan suuri poika

Näin Tommy Tabermannin viisitoista vuotta sitten Karjaan linja-autoaseman baarissa. Hän joi siellä kahvia niin iloisen ja avoimen näköisenä, että minun teki mieli mennä puhumaan hänelle. Näin jälkeenpäin tuntuu hienolta, että sain nähdä Karjaan suuren pojan yhden kerran hänen lapsuutensa ja nuoruutensa paikkakunnalla. Karjaa on ollut minulle jo kohta kahdenkymmenen vuoden ajan kauppa- ja asiointireissujeni kohde, jonne lähdemme kesällä päivittäin Åsenbyn suurten peltojen ääreltä.

Olen lapsesta alkaen ollut ainakin puolittain kaunosielu, eikä edes virkamiesura ole pystynyt tukehduttamaan sitä. Runopoikaa minusta ei kuitenkaan tullut ja siksi minun mielenlaadulleni on ollut helpompaa vastaanottaa Tabermannin rakkauden, hellyyden ja unelmien ilosanomaa hänen 2000-luvulla Me-lehteen kirjoittamistaan kolumneista.

Aina kun Me-lehti putosi luukusta luin ensin kolumnin ja vasta sitten uudet tuote-esittelyt. Tabermannilla oli monta etua kirjoittaessaan kolumneja. Toimittajana hän osasi kirjoittaa lyhyesti ja tiiviisti sekä runoilijana käyttää kieltä kauniisti ja luoda hienoja kielikuvia. Hän oli jo nähnyt elämää ja osasi siksi katsella ajan ilmiöitä ja itseään lempeän humoristisesti. Kun luin kolumneja, kuulin päässäni hänen lukevan niitä ääneen minulle; puhetapa ja ääni olivat niin tuttuja. Tommy Tabermann oli toivottanut minulle radiossa hyvää huomenta yksinäiseen opiskelija-asuntoon Sörnäisissä ja sitten ollut läsnä vuosia kodin lauantai-illoissa Uutisvuodon kapteenina.

Ostin kesällä Tabermannin kootut kolumnit Heinolan ABC:n kirjamyymälästä. Kolumnikokoelmissa on aina yksi ongelma. Kun lukee putkeen kolumneja, jotka on alun perin julkaistu kuukauden välein, tuntuvat kirjoittajan mielessä liikkuvat asiat toistuvan kovin usein. Tämä oli ensimmäinen vaikutelmani kun luin tätä pokkaria. Aika pian kuitenkin ajattelin että rakkaudesta, koskettamisesta, hellyydestä, jakamisesta ja välittämisestä pitääkin saarnata niin, että sanoma menee varmasti perille kuin päiväkodin opettajan ohjeet. Yhtä suurella voimalla Tabermann jaksaa taistella kyynisyyttä, ahneutta, itsekkyyttä, sortamista ja väkivaltaa vastaan. Maailmassa ei ole koskaan liikaa hyvän puolella taistelevia.

Kolumneissaan Tabermann palaa usein lapsuuden maailmaan Karjaalla. Vaikka hän oli muutaman vuoden minua vanhempi ja minä Helsingistä, tunnen maailman, jossa olivat läsnä mustalais-Arvi, äidin arkkurahat (minun äitini kyllä puhui hautajaisrahoista) ja nöyryytyksen pitkät hetket kansakoulussa. En voi myöskään olla liikuttumatta kauneudesta, jolla hän kirjoittaa lapsuuden kodistaan ja vanhemmistaan.

Minusta on riemullista, että juuri Karjaalta on lähtöisin Suomen viime vuosikymmenten näkyvin rakkauden ja hellyyden apostoli, sillä useimmat yhdistävät Karjaan vain saappaissa kulkeviin voimakkaisiin miehiin, Truckers Festivaliin ja Sisun kuorma-autoihin.