Jälki-istunto

Keväisen koulupäivän jälkeen kokoilin tavaroitani tyhjässä luokassa ja viheltelin. Luokkatoverini Jaska tuli sisään, jolloin vaistomaisesti lopetin viheltämisen. Jaska sanoi kuitenkin: "Älä lopeta, sä vihellät niin harvoin!" Hän oli epäilemättä oikeassa. Meistä kahdesta Jaska keksi mielikuvituksellisia juttuja ja minä olin parivaljakon reipas, mutta asiallinen argumentoija. Kun Jaska kertoi keksineensä varman tavan voittaa veikkauksessa, minä latistin tunnelman latelemalla liudan keksintöä upottavia seikkoja. Silloin Jaska tuhahti minulle: "Sinä sovit selittelyinesi valtion pikkuvirkamieheksi!"

Ilman ystävyyttä Jaskan kanssa minusta olisi varmasti tullut nykyistä vieläkin vakavamielisempi ja hillitympi ihminen; hän vapautti minut varhain vilkkaaseen ja rikkaaseen elämään kaupungilla ja poikakoulussa. Kun toimeliaisuudessamme jouduimme monenlaisiin tilanteisiin, minulle lankasi selitysten antajan rooli. Koulussa annoin selityksiä ja kerroin asiat parhain päin opettajille sekä meidän kaksikon että välillä koko luokan puolesta. Ja tapauksia riitti: vararehtori Kattaisen puhuttelu sopimattoman kansanlaulun esittämisestä, meriselitys kuraattori Nuotiolle von Witzlebenin ystävien (Jaska ja minä) Veikkoon kirjoittaman vallankumouspakinan johdosta, neuvotteluja rehtorin kansliassa päiväkirjan katoamiseen liittyvässä härdelissä tai selvityksiä luokanvalvoja Pipiselle Teiniliiton liittokokouksesta Tampereen Sampolassa, josta hän oli lukenut Uuden Suomen kohukirjoituksen.

Uskottavan kuuloisilla selityksillä sain muutettua uhkaavat veiston ehdot viitoseksi ja yleensä myös estettyä jälki-istunnot. Opin tuntemaan jälki-istunnot vasta keskikoulun lopussa ja lukion ensimmäisenä vuotena. Kolmesta myöhästymisestä sai tunnin jälki-istuntoa. Kouluun johtavat sisäovet suljettiin, ja myöhästyneet jäivät odottamaan oven ulkopuolelle, jossa he samalla täyttivät myöhästymislapun johon kirjoitettiin nimi ja luokka sekä mahdollinen selitys. Kun kolme lappua oli koossa, pääsi lauantai-iltana istumaan jonkun opettajan johdolla hiirenhiljaiseen luokkahuoneeseen.

Tulin bussilla Simonaukiolle ensin Munkkivuoresta ja myöhemmin Munkkiniemestä. Annankatu johti suoraan koululle ja se oli muutenkin erityisen sopiva koulutie. Oikeastaan kaikkien talojen katutasossa oli pieniä liikkeitä, joiden ikkunoita saattoi katsella, jos oli liikaa aikaa. Annankatu oli myös riittävän pitkä, jos oli tarve nopeuttaa kävelyä. Olen pyrkinyt jo varhaisista vuosista pitämään kiinni parista periaatteesta. Tulen ajoissa paikalle, mutta en juokse tämän takia; seuraava raitiovaunu tulee kuitenkin.

Tupakointi aiheutti kuitenkin jonkun verran myöhästymisiä. Halusin nauttia aamusauhut rauhallisesti kävellen. Lehtori Valjakka käveli koululle myös Annankatua ja jouduin usein havaittuani tämän pitkän miehen tekemään koukkauksen Yrjönkadulle ja palaamaan Annankadulle Vanhankirkon puiston halki. En halunnut pilata päivän ensimmäisen ihanan tupakan nautintoa hölkkäämällä Bulevardilta koululle.

Näin minäkin sain mahdollisuuden osallistua jälki-istuntoihin.  Ajattelen vieläkin monesti sitä syvää rauhan ja levollisuuden tunnetta, joka syntyi kun pääsin kerrankin istumaan rauhassa luokassa ja tyhjentämään mieleni kaikesta turhasta. Jälki-istunnot pidettiin lauantaisin alkuillasta, joten olin ehtinyt hyvin koulusta kotiin syömään ja sitten takaisin Ratakadulle. Muistan lämmöllä näitä hiljaisia ja keskittyneitä tunteja sekä Johanneksen kirkon kellojen kuuden lyöntejä. Jälki-istunnon jälkeen minun oli helppo lähteä virkistyneenä lauantai-illan riehakkaisiin iloihin. Onneksi kaikkea ei koulussa voinut sovittaa puhumalla.

Oven edessä odottivat nelikymppinen mies ja hänen poikansa, kun tulin ottamaan tuoretta kuvaa Norssin pihapuolen ovesta. Kerroin tekeväni sen blogiani varten, jossa käsittelen jälki-istuntoja. "Onko tässä koulussa paljon jälki-istuntoja?", kysyi huolestunut isä, joka oli menossa puhumaan rehtorin kanssa pojan siirtymisestä yläasteelle. Helpotin isää ja poikaa kertomalla, että kirjoitan jälki-istunnoista noin viisikymmentä vuotta sitten. Lisäksi arvelin, että nämä asiat hoidetaan nykyisin puhumalla opettajan kanssa ja sanoin että koulu on tietojeni mukaan oikein hyvä.