Olenko epäluotettava tyyppi?

Jätin viime joulukuussa vanhan rouvan kuolinilmoituksen Helsingin Sanomiin. Palvelu oli hyvää ja ammattitaitoista, minkä tiesin jo entuudestaan. Kerroin että lasku lähetetään pankin lakiasiainpalveluun, mutta että voin toimia yhteyshenkilönä ja annoin henkilökorttini. Kotiin tultuani sähköposti kertoi, että luottotietojani on kysytty. Vakuutuksen kylkiäisenä olin näet saanut pienellä summalla vuodeksi ID-turvapalvelun, josta ilmoitetaan luottotietojen kyselyt. Olin hämmästynyt kyselystä, sillä en ollut pitkään aikaan tehnyt laina- tai luottokorttijärjestelyjä. Tarkistin palvelun kautta kysyjän ja sain vastauksen: Sanoma Oyj. Miksi kuolinilmoitusten hinta on nostettu niin korkealle, että pitää kysyä sen jättämisen jälkeen luottotietoja? Onko vanhan rouvan pankki niin epäluotettava, että varmuudeksi pitää selvittää minun maksukykyni? Olenko minä epäluotettava kuolinilmoituksen jättäjä?

Mieleeni tuli heti kokemukseni varusmiesajalta Santahaminassa. Anoin varusmiespalvelukseni loppuvaiheessa henkilökohtaista syylomaa (HSL) perusteena isänäitini hautajaiset. Toimistoaliupseeri kysyi minulta, että miten hän voi olla varma että isoäitini on kuollut. Ärsyynnyin kovasti ja pidin kysymystä sopimattomana. Siksi reagoin terävästi. Kysyin haluaako hän nähtäväkseen kuolinilmoituksen vai kuolintodistuksen? Tarvitaanko valmiiksi lisäselvityksiä kun vainajan sukunimi on muu kuin minun? Luuleeko herra alikersantti, että luotettava suomalainen jääkäri keksii isoäitinsä kuoleman?

Olin jo alokasaikana saanut omassa komppaniassani lempinimen Juha "Asiallinen" Arhinmäki, koska esitin kuuluvalla äänellä täsmällisesti muotoiltuja kysymyksiä ja mielipiteitä. Olin sitä paitsi paljon vanhempi kuin useimmat muut pojat ja jo yhden lapsen isä. Saatoin myös suhtautua varmalla otteella ikäiseeni ja minua nuorempaan kantahenkilökuntaan. Tästä huolimatta viime vaiheen sijoituspaikkani - esikuntakomppanian -  toimistoaliupseeri ei luottanut minuun: hänen mielestään olin ollut liian paljon lomilla ja asiassa täytyi olla joku koira haudattuna. Lisäksi minulla oli varusmiestoimikunnan työ- ja opintoasiamiehenä oma toimisto, oikeus asioida vapaasti kaupungilla ja siksi käyttää aina sundispukua. Siis ilmeisen arveluttava jääkäri.

Hän ei ymmärtänyt, että olin jo ennen astumistani palvelukseen selvittänyt, että loppuvaiheessa olevien opintojen suorittaminen päätökseen oli peruste HSL:n käyttöön. Huolehdin siitä, maisteriopintoni olivat sopivasti viime metreillä, jolloin kuitenkin tarvitsin paljon lomia: pro gradu -työn viimeistelemiseen ja jättämiseen, lopputenttiin, maturiteettiin ja publiikkiin. Myös opintolainojen takaisinmaksun kannalta oli tarkoituksenmukaista valmistua armeijan loppuvaiheessa.

Arkilomakiintiöni alkoi täyttyä varusmiespalveluni loppupuolella. Onneksi minulla oli käytössäni iltalomat, jolloin saatoin leikkiä päiväkodista tulleen poikani kanssa ja panna hänet nukkumaan ennen paluuta kasarmille sekä viikonloppuvapaat, joita loppuvaiheessa oli runsaasti. Ne muuttuivat viimeisinä aikoina aivan säännöllisiksi, koska yläpunkassani nukkunut varusmiestoverini halusi pysyä kaikki viikonloput kasarmilla. Hän pyysi minua käyttämään omat viikonloppuvapaansa. Varusmiestoverini ei luottanut itse itseensä, sillä aina kun hän oli ollut lomilla, hän oli joutunut palatessaan putkaan tai jo varuskunnan ulkopuolella tekemisiin poliisin kanssa. Hän osasi olla vain kontrolloiduissa olosuhteissa, sellaisista hän kertomansa mukaan oli tullutkin armeijaan.

Valmistuin puolustusvoimien toivomalla tavalla yliopistosta lomien johdosta. Suoritin varusmiespalveluni kunnialla päätökseen ja sain lähtötilaisuudessa pataljoonan komentajalta UudJP:n historiikin kiitoksena työstäni varusmiesten parhaaksi. Huolimatta varusmiespalveluksestani saatoin myös kasvattaa poikaani isänmaallisessa hengessä. Ja nyt Sanoma Oyj kehtaakin kysyä tällaiselta mieheltä hänen kykyään maksaa kuolinilmoitus!