Iso apina putosi eilen hartioiltani: Kansallisarkiston pakettiauto kuljetti pois kuudentoista pahvilaatikon arkiston, jonka olen seulonut ja luetteloinut. Enoni oli diplomaatti ja tutkija, joka arkistoi kaiken omasta elämästään ja jätti paljon tutkimusaineistoja. Lisäksi hänellä oli hallussaan äidinpuoleisen sukuni arkistoaineisto. Eno eli vanhaksi, mutta viimeisinä vuosinaan hän ei jaksanut enää seuloa ja luovuttaa arkistojaan kuin osittain. Hän murehti asiaa, mutta minä lohdutin ja kerroin voivani saattaa asian päätökseen. En vain arvannut, millainen työ minua odotti.
Muutoinkin moni asia on tullut taitevaiheeseen tänä keväänä. Tällä ja viime vuosikymmenellä olen joutunut suorittamaan hyvin paljon vanhuspalvelutehtäviä. Olin kolmen sukulaiseni asiainhoitaja ja kontolleni tuli näillä vuosikymmenillä viiden kuolinpesän asiainhoito. Nyt nämä tehtävät on saatettu loppuun ja oloni on paljon kevyempi.
KEVA lähetti minulle päätöksen vanhuuseläkkeestä, joka alkaa vappupäivänä. Vaikka olen ollut muutaman vuoden eläkkeellä terveydellisistä syistä, iloitsin tästä päätöksestä. On paljon mukavampi olla kohtuullisen pitkän ja vaativan työuran jälkeen vanhuuseläkkeellä kuin kulkea kaduilla ruununraakkina. Onnellisinta kannaltani on kuitenkin, että voin siirtyä vanhuuseläkkeelle toimintakykyisenä.
Tätä iloa ei kuitenkaan voi verrata muutaman viikon takaiseen neljännen lapsenlapsen syntymään. Kun pikkusiskoa pitää sylissä ja katselee häntä silmiin, olotilassa on jotain pyhää; en oikein tiedä millä muulla sanalla osaisin kuvata tunnetta. Lapsi on terve ja reipas ja vaikuttaa siltä, että hän on tyytyväinen elämäänsä.
Osallistuin tänä keväänä aktiivisesti Helsingin Vasemmiston vaalityöhön. Pettymys vaalitulokseen oli melkoinen, erityisesti siksi että odotukset olivat niin korkealla. Muutaman yön nukuttuani alan unohtaa pettymyksen ja muistelen hyviä asioita. Kampanjan aikana tapasin paljon uusia nuoria ihmisiä ja tunnelma vaalityössä oli iloinen ja innostunut. Huomasin että Vasemmistoliiton nuoressa tai nuorehkossa aktiivijoukossa on käyttöä minunlaiselleni papparaiselle, jolla on tilava farmariauto. Olen eläkevuosina löytänyt paikkani taistelevan työväenliikkeen kuljetusosastolla.
Eilen iltapäivällä arkiston luovutuksen jälkeen istuin pari tuntia kahvilassa läheisen luokkatoverini kanssa, joka oli jäänyt eläkkeelle jo maaliskuun alussa. Puhuimme työvuosista, terveydestä, perheistä ja vaaleista sekä lisäksi tulevasta yhteydenpidosta. Illalla sain viestin siskoltani, jossa hän kertoi että tänään on hänen viimeinen työpäivänsä ja illalla pidetään läksiäiset ennen loppulomia ja eläkkeelle siirtymistä. Onneksi on lapsia, lastenlapsia ja puoluetovereita; muutoin voisin joutua eläkeläiskuplaan.
-----------
Pidän tänä vuonna tavanomaista pitemmän kirjoitustauon. Ryhdyn kirjoittamaan blogiani taas syyslukukauden alkaessa. Väliajan käytän kuntoiluun, mökkeilyyn ja lukemiseen. Lisäksi opettelen valokuvien ottamista.
Toivotan blogini lukijoille hyvää vappua ja virkistävää kesäaikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti