Kaikki meni mainiosti niin kauan kuin olin ensin YTHS:n ja sitten työterveyshuollon piirissä. Kun olen isäni puolelta selvästi riskitaustan omaava henkilö, lääkärit ottivat vakavasti huoleni ja minut tutkittiin ja hoidettiin kunnolla. Ja jos oli tarpeen, sain lähetteen erikoissairaanhoitoon, joka on Suomessa julkisella sektorilla hyvää ja korkeatasoista.
Kun jouduin jättämään työterveyshuollon eläkkeelle siirtymisen vuoksi, pyrin toimimaan hyvin ja huolellisesti. Kokosin terveystietoni ja lausuntoni portfolioksi ja hakeuduin oman alueeni terveysasemalle lääkärin vastaanotolle. Ensimmäinen vastaanottokokemus oli myönteinen: kävimme tilanteeni asianmukaisesti läpi ja lääkäri piti portfoliotani esimerkillisenä. Lääkäri kertoi uudesta mahdollisuudesta valita mieleinen terveysasema. Tällainen shoppailu ei kiinnostanut minua, sillä minusta lapset tarvitsevat lähikoulun ja kuntalaiset oman lähiterveysaseman.
Tähän syksyyn asti yhteistyö terveysaseman kanssa on sujunut kohtuullisesti. Lääkärit ovat toki vaihtuneet ja omalääkärijärjestelmä on tästä johtuen ollut kannaltani näennäinen. Laboratoriokokeisiin olen päässyt säännöllisesti ja joidenkin arvojen seuraamista on pidetty tärkeänä. Käytin aikaisemmin matalan kynnyksen Terveyspysäkkiä Itiksen kauppakeskuksessa. Siellä mitattiin verenpaine ja sokeriarvot sekä annettiin hyviä ohjeita. Mutta kaupunki lopetti - varmaan säästösyistä - tämän eläkeläisille ja työelämän ulkopuolella oleville ihmisille hyvin sopineen toiminnan. Kun kaupunki lakkautti Terveyspysäkin, ostin Lidl:stä edullisen verenpainemittarin ja ryhdyin lukemaan terveysohjeita netistä.
Kun ns. omalääkärini oli poistunut jo aikaa sitten terveysaseman henkilöstövahvuudesta, soitin terveyshoitajalle, jotta pääsisin laboratoriokokeisiin. Minut määrättiinkin niihin ja myös lääkärin vastaanotolle. Reipaspuheinen lääkäri aloitti mielenkiintoisesti: "Näissä ympyröissä olette baby, oletteko edes eläkkeellä?" Kerroin jääneeni keväällä vanhuuseläkkeelle ja jo sitä ennen neurologisen sairauden jälkitilan vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Hän kertoi, että nykyään ei ole ole aikaa tehdä mitään terveydentilan yleiskontrolleja. Lääkäri sanoi, että voisin kertoa uimahallin saunassa muillekin miehille, että terveysasemalle ei kannata tulla mihinkään määräaikaistarkastuksiin, vain jos on konkreettinen sairaus. Hän määräsi minut seuraavan kerran labroihin kolmen vuoden kuluttua ja kehotti tarvittaessa hakeutumaan terveydenhoitajien vetämiin ryhmiin.
Missä on babyn paikka kunnallisessa perusterveydenhoidossa? Olen alkanut miettiä vaihtoehtoa. Musiikkitalon parkkilappujen takapuolella olen havainnut yksityisen terveysaseman etusetelin terveyden vuositarkastukseen. Stockmannin kanta-asiakaskortilla saa huomattavan alennuksen erään toisen yksityisen terveysaseman terveyttä edistävään ohjelmaan. Ehkä baby-boy voi etsiä terveyden etuseteleitä ja kanta-asiakastarjouksia vielä vuosikymmenen tai pari. Vasta sen jälkeen voi alkaa aikamiehen elämä, johon kuuluu odottaminen kunnallisen terveysaseman aulassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti