Matkan toinen pääkohde valikoituu enemmän sattumalta. Isäni lupaa järjestää meille majapaikan Budapestin keskustasta tutun luterilaisen varapiispan isosta kaupunkiasunnosta. Kevään mittaan teemme perushankintoja ja ostamme opiskelijalennot Kööpenhaminasta Pariisiin ja Wienistä Helsinkiin. Hankimme yhteisesti paksun Euroopan karttakirjan, koska meidän on suunniteltava huolella hyvät liftausreitit muita matkoja varten. Kevään kahvilaistunnot ovat poikkeuksellisen hauskoja, koska suunnittelemme jatkuvasti matkaa.
Teemme heinäkuun lopulle töitä vanhassa työpaikassani Gotlannin Toftagårdenissa. Risto on isännän apuna rakennustöissä, mutta minä teen työtä niin kuin ennenkin täysihoitolan keittiön tiskissä. Toftagårdenin palkanmaksumenettely on erikoinen: työkauden aikana emäntä antaa förskottia tarpeiden mukaan ja töiden päättyessä annetaan aika epämääräisen kirjanpidon mukaan loppupalkka. Aina ennen olen ollut tyytyväinen loppupalkkaan, mutta nyt se tuntuu laihalta. Mutta koskaan ennen en ole ollut lähdössä kuukauden reissulle Eurooppaan.
Matkustamme Gotlannista varhaisella aamulaivalla mannermaalle Oskarshamniin. Risto on pakannut matkavarusteet merimiessäkkiin; minulla on musta matkakassi, jonka voi pitkien hihnojen vuoksi heittää selkään. Saamme nopeasti pitkän kyydin Skåneen mieheltä, jonka kanssa joudun höpöttämään aivan liikaa. Meillä on sovittu työnjako: minä hoidan seurustelun ruotsiksi ja saksaksi, Risto puolestaan englanniksi.
Malmöstä matkustamme laivalla Kööpenhaminaan, jonne saavumme kaksi vuorokautta liian aikaisin. Nukumme ensimmäisen yön puiston puskassa ja jo aamulla on kiertolaisen olo. Menemme aamupäivällä non stop -leffaan jatkamaan unia ja iltapäivällä Tuborgin tehtaaseen tutustumiskierrokselle. Toinen yö sujuu mukavammin, koska Strogetillä tapaamamme tuttu töölöläispoika neuvoo tien keskustan SAS:n toimistotalon 7. kerrokseen, jonka käytävällä voi nukkua rauhassa kunhan häipyy ennen siivoojien tuloa.
Pariisin Orlyn lentokentällä ystäväni Freddy on meitä vastassa. Hän saa asua piirustuksenopettajansa yksiössä kaupungissa ja on jo kotiutunut sinne. Löydämme hotellimme ja saamme huoneen 6. kerroksesta. Vessa on käytävällä eikä huoneessa ole edes lavuaaria, mutta voimme käydä peseytymässä uimahallissa. Aamuisin menemme yhteen Montparnassen suurista katukahviloista syömään aamiaisen, jonka vakioksi muuttuu ihmeellisen ihana yhdistelmä: cafe au lait ja ranskalainen hodari. Yleensä se on myös päivän ainoa lämmin ateria, sillä kyllähän me pystymme elämään nälkäisinä, jos vain punaviiniä ja patonkia riittää.
Kuljemme katuja ja Seinen rantoja, ajelemme eri puolille kaupunkia metrolla ja välillä käymme vierailulla Freddyn ja muiden Pariisiin tulleiden ystävien luona. Risto ostaa kirpputorilta armeijan ylijäämähousut, joissa on reisitaskut. Ne lähetämme postissa hänelle kotiin Mannerheimintielle. Runsaassa viikossa matkakassa on huvennut melkoisesti, vaikka olemme olleet enimmäkseen syömättä ja käyneet vain katsomassa ensi-iltaan tulleen Woodstock-elokuvan. Lähetän pikakirjeen isälleni ja toivon pientä rahalähetystä Wienin poste restanteen.
Pariisista lähdemme pitkälle liftimatkalle kohti Wieniä ja Budapestia. Pääsemme kahden tumman pitkän nuoren miehen kanssa vauhdilla liikkeelle. Pelkään ensimmäistä kertaa autossa. Nuoret miehet ajavat huimaa vauhtia ja tekevät käsittämättömiä ohituksia kolmikaistaisella tiellä, jonka kolmas kaista on tarkoitettu kummankin suunnan ohituksia varten. Välillä matkanteko kuitenkin jumiutuu pahan kerran. Löydämme majapaikkoja Jugendherbergeistä ja vastaavista, mutta joskus joudumme nukkumaan vuorotellen olutravintolan pimeässä nurkassa pää pöydällä. Kohtaamme usein reittimme varrella matkalaukun kanssa liftaavan argentiinalaisen, joka haluaisi kolmanneksi kimppaamme. Torjumme ehdotuksen, koska kolmen pojan on käytännössä mahdotonta saada kyytiä.
Väsyneinä, märkinä ja aika rahattomina saavumme Wieniin. Poste restantessa ei ole rahalähetystä, mutta tieto että sellainen on tulossa Budapestiin. Unkarissa emme liftaa vaan matkustamme Budapestiin junalla. Siellä loppuu nälkä, koska meitä odottaa rahalähetys ja kaupungin kuppiloiden halvat hinnat. Nyt voimme syödä kaksi tai jopa kolme lämmintä ateriaa päivässä.
Varapiispa ottaa meidät ystävällisesti vastaan; hän tosin nauraa kovasti Riston hyvin pitkälle tukalle. Hän lähtee itse kesänviettoon mökille Balaton-järvelle, mutta hänen opiskelevat poikansa jäävät kaupunkiin. Päivät kiertelemme kaupunkia ja kaikki illat keskustelemme poikien kanssa asunnolla. Polttelemme unkarilaisia Symphony-tupakoita, juomme kevyesti ja kuuntelemme maan suosituimman rock-yhtyeen Omegan levyjä. Elämä Budapestissa on leppoisaa ja iltakeskustelut mielenkiintoisia.
Paluumatka Wieniin muuttuu seikkailumatkailuksi. Junassa lyöttäydymme yhteen suomalaisen pojan kanssa. Tarkoituksemme on vaihtaa junaa rajalla, mutta jäämmekin pienen rajapaikkakunnan juhliin. Juomme runsaasti viiniä ja saamme loistavan idean matkustaa Itävallan puolella junassa maksamatta. Minä lymyän öisen matkan junan vessassa ja Risto vielä vaarallisemmin. Aamuyön nukumme Wienissä katusyvennyksessä. Mutta kotiin Helsinkiin pääsemme onnellisesti.
Yhteinen kuukausi kahdessa suurkaupungissa ja Euroopan teillä tuo minun ja Riston ystävyyteen sellaista läheisyyttä ja lämpöä, joka pysyy kaikki vuosikymmenet. Syksyllä 2014 matkustan vaimon kanssa ranskalaisten ystäviemme luokse Champagnen maakuntaan. Kotimatkalla jäämme vajaaksi viikoksi Pariisiin. Haluan tehdä retken Montparnasseen. Kahvilat ovat paikallaan, mutta hotelli on purettu ja sen paikalle on rakennettu uusi talo. Vastapäisessä talossa näyttää olevan hyvä ravintola ja menemme sinne syömään lounaan pitkän kaavan mukaan. Minä juon luonaalla enemmän punaviiniä kuin turistimatkoille on tarpeen ja lähetän kännykällä tervehdyksen Ristolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti