Varsinaiset poliittiset ansioni ovat vähäiset. Perustin ystäväni kanssa juuri ennen muuttoa kotoa SDNL:n paikallisosaston lapsuuteni ja nuoruuteni kaupunginosaan. Lisäksi käynnistin yliopisto-opintojeni alussa ASS:n kieltenopiskelijoiden alaosaston. Näkyvää roolia tai asemaa minulla ei ollut koskaan poliittisissa nuoriso- ja opiskelijajärjestöissä, mitä nyt muutaman kerran puhuin joukkokokouksissa ja liikuin Porthaniassa megafonin kanssa innostamassa opiskelijoita luentolakkoon.
Osasin varautua valmistautumisen jälkeen siihen, että taustastani on haittaa työmarkkinoilla. Sain ensimmäisen pitkäaikaisen työpaikkani 1970-luvun lopulla. Onneksi tämän kunnallisen järjestön päättäjät olivat maakuntien miehiä, joiden tuntuma helsinkiläisiin vasemmistoradikaaleihin oli vähäinen tai olematon. En kuitenkaan viihtynyt työpaikassa ja hain aktiivisesti muualle. Poliittinen taustani tuli jatkuvasti vastaan. Monesti saatoin vain aavistaa asian, mutta useita kertoja ei ollut epäilystäkään, että työpaikan saanti katkesi nuoruuden synteihin. Kaikki eivät osanneet peitellä tai häivyttää todellista valinnan estettä.
Otsikon virkakielto-käsite ei ole tietenkään täsmällisesti ottaen oikea; minä olin koko ajan töissä ja saatoin jopa päästä uusiin tehtäviin 1980-luvulla. Ehkä pitäisi puhua poliittisista syistä vaikeutetusta pääsystä virkoihin, toimiin ja tehtäviin. Kun näin oli, yritin poistaa mahdollisia pätevyyteen liittyviä esteitä. Suoritin lisäopintoja yliopistossa, vahvistin kielitaitoani ja kävin kirjoittajakoulutuksessa.
Minusta tuli valtion vakinainen virkamies onnellisen sattuman kautta. Kun koulutusalan keskusvirastot yhdistettiin 1990-luvun alussa, ilmoitettiin, että ketään ei irtisanota. Toimin yhdistämisen aikaan ammattikasvatushallituksessa vailla pysyvää virkaa ns. momenttilaisena. Opetushallituksen perustamisen yhteydessä kaivettiin esiin naftaliinista vanha täyttämättä ollut ylitarkastajan virka, johon minut siirrettiin.
Pian tämän jälkeen pääsin - tosin määräaikaisesti - sinne minne olin tähdännytkin: ministeriöön. Siellä tarvittiin ammatillisen koulutuksen tuntijaa, mutta myös hyvää puheluonnosten kirjoittajaa. Puhe- ja tekstiluonnosten kirjoittaminen on tärkeä ja pysyvä tuotannonhaara ministeriössä, ja sopivista luonnosten kirjoittajista on jatkuva pula. Puheluonnokseni kelpasivat mainiosti kokoomuslaiselle poliittiselle johdolle, sillä olin alan kouliintunut käsityöläinen. Lisäksi lapsuus- ja nuoruusvuodet Munkkiniemessä olivat antaneet minulle syvällisen porvarillisen arvomaailman tuntemuksen, mikä helpotti oikean sävyn rakentamista tekstipohjiin.
Määräaikaisuuteni osoittautui hyvin pitkäkestoiseksi. Vaikka ensimmäinen osastopäällikköni käytti kaikki hallinnolliset taitonsa ja näki paljon vaivaa vakinaistamisekseni, mikään ei onnistunut. Arvatenkin poliittiselle johdolle oli kuiskuteltu taustastani, mikä kerta toisensa jälkeen esti vakinaistamiseni. Pysyin lopulta seitsemän pitkää vuotta määräaikaisena virkamiehenä ministeriössä. Kiitos virkamiesesimiesteni en joutunut palaamaan maitojunalla Kruununhaasta takaisin Hakaniemen virastotaloon.
Vasta 1990-luvun lopussa ja kahdenkymmenen ahkeran työvuoden jälkeen sain armahduksen. Nuori, mutta pitkään toimintaani läheltä seurannut ministeri ei nähnyt estettä nimittämiselleni valtioneuvoston vakinaiseksi virkamieheksi ja neuvoksen virkaan. Hän pystyi arvioimaan toimintaani ministeriössä, ei vain nuoruuden syntejäni. Kun nimitystieto oli tullut Tasavallan Presidentin esittelystä, lähdimme muutaman virkatoverin kanssa nimitysoluelle Pataässään. Pitkäaikainen esimieheni ja työtoverini kiteytti tunnot osuvasti: " Minut on nimitetty aina poliiittisten ansioitteni johdosta, mutta sinut Juha on nimitetty poliittisista ansioistasi huolimatta." Hän oli lahjakas, taitava ja huiman ahkera virkamies, mutta myös entinen ensimmäisen polven sosiaalidemokraattinen poliittinen sihteeri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti