Laajasalontien moottorikatu rakennetaan kaupunkibulevardiksi.
Minulla on lämmin ja nostalginen suhde bulevardimaisiin puistokatuihin. Lapsuuteni ja nuoruuteni tärkein katu oli Munkkiniemen puistotie, jota pitkin kuljin Timon ja Karin kanssa Laajalahdentien kansakouluun, ja jonka varrella sijaitsi viimeinen lapsuudenkotini.
Munkkiniemen puistotie oli kaunis ja elävä katu 1950- ja 1960-luvuilla, jonka varrelta löysi melkein kaiken tarvitsemansa. Itse katu oli kaunis: keskellä kolisi nelosen raitiovaunu, kiskojen vierellä sijaitsivat hiekkakäytävät ja lehmusrivistöt sekä laitimmaisena asvaltoidut autotiet ja jalkakäytävät. Katua reunustavien talojen kivijaloissa oli liikkeitä joka lähtöön: elokuvateatteri, valokuvausliike, pankkeja, parturi, lyhyttavaraliike, kahviloita, kemikalio, elintarvikekauppoja, kukkakauppa, paperikauppa sekä varmaan muutakin. Ja myös kirkkoherranvirasto.
Kävin keskikoulun viimeisiä luokkia kun muutimme isän viimeiseen virka-asuntoon toiseen Munkkiniemen porteiksi kutsutuista korkeista taloista, jotka aikoinaan tuntuivat pilvenpiirtäjiltä. Asuntomme sijaitsi seitsemännessä kerroksessa ja sieltä näki kolmeen ilmansuuntaan. Asuin pienessä huoneessa keittiön takana, josta katselin lehmuksia ja raitiovaunuja kaikkina vuodenaikoina.
Helsingin kaupunkisuunnittelun perusideoihin kuuluu nykyään sisään- ja ulostulokatujen muuttaminen kaupunkibulevardeiksi. Ne ovat varmaan kovin erilaisia kuin nuoruuteni Munkkiniemen puistotie, mutta vasta aika näyttää millaisiksi ne muodostuvat.
Ensimmäistä uuden ajan kaupunkibulevardia on alettu rakentaa Laajasalontielle, joka on ollut tähän asti moottorikatu, eräänlainen köyhän miehen lyhyt moottoritie, jolla autoilijat ovat nostaneet nopeuttaan. Suunnitelmien mukaan Laajasalontiestä tulee entistä viihtyisämpi katu, jota käyttävät jalankulkijat, pyöräilijät, bussit, autot ja myöhemmin raitiovaunut. Katupuita istutetaan rivistöt pyöräteiden ja autokaistojen väliin sekä raitiotien molemmin puolin.
Työt alkoivat maaliskuussa 2021 ja katutyön pitäisi olla valmis loppuvuonna 2022. Tätä katutyötä seuraan melkein joka päivä, kun kuljetan taito- ja muodostelmaluistelijoita eri jäähalleille. Toistaiseksi autoilijoiden meno kolmenkympin alueeksi muuttuneella katualueella on pysynyt kohtuullisena, enkä ole törmännyt liikenneraivoon tai yltiöpäisiin kiihdytyksiin.
Olen huomannut, että iän myötä ympyrät kutistuvat ja aika moniin uuden maailman asioihin alan suhtautua lievällä välinpitämättömyydellä. Kalasataman ja Keski-Pasilan pilvenpiirtäjiä kohtaan minulla ei ole voimakkaita tunteita, tuntuu kuin ne eivät enää kuuluisi minun maailmaani. Kruunusiltoihin ja sen päällä kulkevaan raitiovaunulinjaan, vesiliikennereitteihin Kruunuvuorenrannasta keskustaan ja Laajasalon uuteen puistokatuun sen sijaan suhtaudun suurella harrastuneisuudella ja kiinnostuksella, sillä ne vievät minut suureen maailmaan niin kuin ennen nelosen raitiovaunu Munkkiniemen puistotieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti