Ravintola Stansvik
Jokaisella on hetkensä julkisuudessa. Minulle tämä sattui varhain, vuonna 1966, jolloin toin nuorison äänen Levyraatiin. Olen myöhemmin lukenut, että Levyraadilla oli parhaimmillaan 1960-luvulla kaksi miljoonaa katsojaa eli puolet enemmän kuin tv-uutisilla nykyään. On myös huvittavaa, että Levyraadin uudet vakiohahmot Klaus Järvinen ja Pirkko Liinamaa tulivat kehiin vasta kymmenen vuotta minun jälkeeni. Tein tosin vain yhden ohjelman mittaisen vierailun, mutta nuoruudessa oli niin monenlaista kiinnostavaa tekemistä, että Levyraatiin ei olisi kannattanut jumiutua. Toisaalta, ei minulle vakiojäsenyyttä tarjottu.
Vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua suuresta julkisuusdebyytistä tein 1980-luvun lopulla pienen hyppäyksen showbisnekseen: olin keikalla ravintola Stansvikissa Kari "Klabbi" Tapion kanssa. Meillä ei tietenkään ollut Levyraadin kaltaista miljoonayleisöä, mutta tupa oli kuitenkin täynnä.
Palvelin 1980-luvulla lyhyen jakson Helsingin kaupungin ammattiopetusviraston tiedotussihteerinä. Virastopäällikkö kutsui minut luokseen ja antoi tehtävän: minun tuli toimia ammattikoulujen henkilöstön pikkujoulun puuropuheen pitäjänä sekä illan juontajana ja siis showisäntänä. Hän kai arveli, että tiedotussihteerin täytyy olla luontainen ja hauska supliikki- ja showmies. Joku muu kuin virastopäällikkö oli tilannut bändin.
Matkasimme pimeässä illassa tilausbusseilla Laajasalon perukoille. Stansvikin kartanon maille on rakennettu paviljonkimainen ravintola, jossa pikkujoulu pidettiin. Puuropuhe meni hyvin - minulla on selkeä ja kuuluva ääni -, ja osasin juontaa Kari Tapion ja hänen orkesterinsa jouhevasti sisään. En tiedä millaisessa vaiheessa Kari Tapion ura oli, mutta vaikka orkesteri oli hyvin pieni, he osasivat mainiosti tehtävänsä bilebändinä eri ikäluokista koostuneelle juhlaväelle. Tanssitauoilla me showmiehet, Klabbi ja minä, kävimme ulkona tupakalla ja puhuimme mukavia. Jälkeenpäin virastopäällikkö oli hyvin tyytyväinen suoritukseeni; hän piti minua lupaavana esiintyjänä.
Tähän päättyi kuitenkin urani showbisneksessä ja aika pian siirryin myös muualle tiedotustehtävistä. Minusta kehittyi asiallisten asioiden parissa ahertava harmaa virkamies, jonka virkatoimissa ei ollut juuri mitään lystikästä.
Ravintola Stansvik on edelleen voimissaan, ja kävimme siellä aika ajoin lounaalla jo ennen muuttoamme Kruunuvuorenrantaan. Alue on kaunis: kartano ja sen rakennukset sijaitsevat niemellä ja meri ympäröi aluetta. Kaupunki osti kartanon ennen sotia ja vuokrasi sen työntekijöiden ammattiyhdistykselle 1940-luvulla. Alueella on myös kaupungin työntekijöiden kesämajoja. Ravintola on auki keväästä syksyyn.
En ole huomannut Kruunuvuorenrannan suunnitelmissa varausta vanhusten palvelukeskukselle, jossa voisimme käydä syömässä maittavia lounaita. Ehkä Ravintola Stansvikista tulee meille sellainen: monipuolisia ja terveellisiä aterioita, parinkymmenen minuutin reipas kävely kotoa ravintolaan kauniissa luonnossa ja kohtaamisia suuressa salissa monenikäisten ihmisten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti